Tänään käytiin laskemassa isän uurna hautaan.
Mun piti mennä sinne bussilla, kun mies aikoi mennä heti aamusta Naantaliin heittelemään tavaroita pihalle tulleeseen lavaan, mutta minäpä olinkin fiksuuksissani katsonut arkipäiväaikataulun bussille, kun en taas haloo ajatellut että lauantai... Onneksi huomasin mokani aamulla ja mies oli vielä kotona ja lähti sitten viemään Raumalle.
Matkalla mies otti vaihteeksi puheeksi taas lapsiasiat yms ja sai minut olemaan ihan itkeneen näköinen jo ennen kuin päästiin edes Laitilaan... Kun kuulemma mies ei halua elää ilman lapsia ja noh, niin.
En käsitä miksi se jahkaa ja kiusaa molempia kun kerran sanoin sille jo silloin aikaisemmin että en tiedä haluanko lapsia ollenkaan ikinä.. Eikö se vaan uskonut? Siinä puhuttiin kaikkea ja puolittain jo melkein taivuin lapsiin (ainakin matkan ajaksi että sai jonkinlaisen rauhan) ja minä sanoin etten halua elää ilman lemmikkejä. Mihin mies veti terveyskortin. Ei kuulemma ole reilua kun sitten hänen terveytensä ei kestäisi sitä. Eli mut on reilua pakottaa hankkimaan lapsi (tai siis mun pitäisi haluta lapsi) kun mulla ei ole terveydellistä estettä sille? Ainakaan siis tiettävästi. Kyllä olisi sopiva juttu jos selviäisi etten pystyisi saamaan lapsia.. Mitähän mies siitä tuumaisi.. Phöh. Onhan miehen helppo sanoa että kyllä mäkin elukoista tykkään mutta KUN. No mä en tykkää lapsista siksi KUN.
Miksi pitää lisääntyä? Sitäpaitsi mulla on niin huono kunto ja terveys että joutuisin aika tarkkailuun jos paksuksi pamahtaisin. Dieetille ja verenpainetarkkailuun ja varmaan saisin raskauden aikaisen diabeteksen. Eli ensin pitäisi about laihduttaa että voisi pamahtaa lihavaksi jälleen.
En vaan tiedä miksi tulee aina seinä vastaan kun miehen kanssa puhutaan lapsista. Joskus saatan itsekseni ajatella että olisiko se nyt niin kamalaa/kummallista jos nyt tuohon joku kersa hommattaisiin. Mutta kun mä en ole koskaan ollut niiden kanssa tekemisissä, saati halunnutkaan, niin enhän mä osaa edes semmoista hoitaa.. Ja sitten pitäisi kai yhtäkkiä tulla toimeen kaikkien kersojen kanssa enkä mä oikein tiedä.. ehkä just ja just sen omansa "sietää", mutta että muita.. Musta varmaan tulisi samanlainen äiti kuin lapsuudenkaverini äiti, ei hänkään muista lapsista pitänyt, ei siellä saanut vieraillakaan ikinä. Hyvä kun vanhempana edes. Ei sekään kiva ajatus ole..
Tässä on niin monta monessa..
Mutta eniten ehkä nyt ärsyttää se että minun pitää taipua ja jäädä sitten itse haluamaan loppuelämäkseni lemmikkejä.. Voisin kuvitella että mies sanoisi siihen että no voithan sä kavereiden elukoita paijata... no kuule sä voit sitten paijata kavereiden kersoja?

Ollaan nyt suunniteltu tuota Naantalin talon sisustusta ja tuntuu tyhmältä osittain nyt semmoisia ajatella, kun olen koko ajan puolittain ollut sillä ajatuksella että muutanko minä sinne lainkaan... Miksei elämä voisi joskus olla reilua. Tai miksen mä voi olla parempi.

Unspoken

I think we'll never change
And our hearts will always separate.
Forget about you
I’ll forget about you.
The things we never say
Are better often left alone.
Forget about you
I’ll forget about this time.

But it’s the same old situation
We made it through this far. Oh.
We watched the rockets kiss the sky.
I saw the flames burn out in your eyes.

Nothing that I do
Will ever be enough for you
Whatever I do, whatever I do.
Take me as I am
I’ll never be the other man.
Forget about you
I’ll forget about this time.

So won't you save this conversation
And find a better time? Oh, oh.
Don’t you ever understand
That if it hurts I’ll do whatever I can?

And if it’s set in motion
I’ll watch it all pass by.
And leave the rest unspoken
I’ll never change my mind.

Leave it unspoken, leave it unspoken,
Leave it unspoken, leave it unspoken now. (x4)

So just let me go
I won’t change my mind.
I'd rather be lonely
Than be by your side.
And nothing you say
Could save us this time.
I’d rather be lonely.


Stay

My whole life waiting for the right time
To tell you how I feel.
Know I try to tell you that I need you.
Here I am without you.
I feel so lost but what can I do?
'Cause I know this love seems real
But I don't know how to feel.

We say goodbye in the pouring rain
And I break down as you walk away.
Stay, stay.
'Cause all my life I felt this way
But I could never find the words to say
Stay, stay.

Alright, everything is alright
Since you came along
And before you
I had nowhere to run to
Nothing to hold on to
I came so close to giving it up.
And I wonder if you know
How it feels to let you go?

You say goodbye in the pouring rain
And I break down as you walk away.
Stay, stay.
'Cause all my life I felt this way
But I could never find the words to say
Stay, stay.

So you change your mind
And say you're mine.
Don't leave tonight
Stay.

Say goodbye in the pouring rain
And I break down as you walk away.
Stay, stay.
'Cause all my life I felt this way
But I could never find the words to say
Stay, stay.

Stay with me, stay with me,
Stay with me, stay with me,
Stay, stay, stay, stay with me.

 

Kuvaa niin hyvin olotiloja nyt..

En ehtinyt oikein edes keskittyä isän uurnan hautaukseenkaan tässä.. Tuntuu että isä jää ihan välistä suremisen osalta. Enkä tiedä että surenko isän poismenoa vai sitä että olen nyt tavallaan yksin. Sitä että ei ole enää vanhempia. Haudallakin meinasi itkettää vain siinä kohtaa kun katsoin äidin nimeä kivessä. Olenko kamala jos en sure isää samalla lailla kuin äitiä? Miksen surisi? Kun kuitenkin aikalailla tavallaan lähennyttiin näinä äidin kuoleman jälkeisinä vuosina..

Nytkin itkettää.. tuntuu että itkettää vain ihan siksi että itkettää. Liikaa kaikkea. Liikaa paineita. Pitäisi saada töitäkin, jos en pääse tuonne kouluun. Koska sieltä tulee tieto jos pääsee niihin ensi kuun valintakokeisiin? Onko jo tullut? Vähän sellainen olo etten pääse sinne.. Ja sitten pitäisi löytää töitä ja tai pamauttaa kersa maailmaan. Varmaan kaikki kolme samaan aikaan että joku olisi tyytyväinen....

Mä en halua erota mutta mä en vaan riitä.