Kävin siellä lääkärillä tänään. Puhuttiin lääkkeen vaihdosta ja niistä labratuloksista. Kuulemma on lievää raudanpuuteanemiaa ja folaatin puutetta pitää kuulemma tutkia...? En kyllä itse osaa suhtautua vakavasti "anemiaani", sillä luvut eivät menneet alle sallitun rajan, vaan olivat siinä hilkulla. Itse en tunne mitään anemian oireita. Noh, kuukautiseni ovat runsaasti vähentyneet, mutta se saattaa johtua kyllä ehkäisystäkin. Tuo folaatti on jokin yleisnimitys B-vitaamiineille tms. enkä oikein keksi miksi sen puutetta pitää tutkia. Lisää palkokasveja, vihanneksia ja muuta vain syömään. Minulla on terveyskeskuslääkärille soittoaika maanantaiksi, keskustelen hänen kanssaan tuloksista myös. Ravintoterapeutista oli myös taas puhe.
Mutta kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen, ei ollut korkeita sokeriarvoja eikä rasva-arvoja. Positiivista. Tosin pienellä diabeteksen mahdollisuudella saatettaisiin auttaa mässäämisen loppumista.....

Uusi lääkitys aloitetaan jo tänään. Olen vähän kahden vaiheilla sen kanssa. Tuo lääkäri on kauhean nuori ja olen tavannut hänet vasta nyt siis kaksi kertaa ja jo ensimmäisellä kerralla hän siis oli innokas muuttamaan lääkitystäni. Hän vaikuttaa hieman epävarmalta potilaan kanssa ollessaan, tietää kyllä asioista ja näin, mutta haluaisin lääkärini olen VARMA. Jotenkin en saa häneen sellaista kontaktia kuin haluaisin, mutta ei se toisaalta ole tarpeellistakaan kai, koska hän on vain sijainen. Harmittaa yhä psykologini pois jääminen. Pelkään ettei uusi ole niin mukava... Se nähdään sitten.

Uusi lääkkeeni on Mirtazapin 30mg, jota aloitan ensin puolella annoksella. Kuulemma vaikuttava aine on sama, mutta vaikuttaa hieman eri tavalla hermostossa. Jännää, että nyt syön tuota Efexoria 150mg, ja sitten yhtäkkiä hypätäänkin noin pieniin lukuihin.. Noh, jos vaikutus on sama... Sivuvaikutuksena on kuulemma alkuun unetus (mikä ei kyllä poikkea nykyisestä olotilastani..), lääke otetaan illalla (tähän pitää tottua..) ja se kuulemma saa nukahtamaan hyvin ja aamullakin voi olla vielä uneliaisuutta.
Tyhmää oli että ensimmäisenä kun luin lääkärillä selostetta, silmiini iski varoitus notta saattaa aiheuttaa ruokahalun kasvamista ja lihomista. Että kiitoksia vaan, mutta meikäläinen osaa sen ihan hyvin itsekin... Tyhmää ottaa paineita lihomisesta, kun koko ajan mässään kaikkea mahdollista. Ruokahalu sen sijaan voisi kyllä parantua, kiitoksia vain.

Tämä lääkkeiden kanssa sämplääminen taitaa alkuun olla vähän hankalaa; minun pitää nyt sitten vähentää Efexoria, ja koska minulla on tällä hetkellä 150mg pakkaus, niin minun on kuulemma ensimmäisen viikon ajan syötävä puolet eli 75mg, joka tapahtuu niin että avaan kapselin ja jaan rakeet puoleen. Toisen viikon aikana minun pitäisi syödä neljäsosa kapselin sisällöstä. MUTTA, tyhmintä tässä on että sanoin sille lääkärille, että minulla on Efexoria vain viikoksi jäljellä. Notta pitääkö minun nyt sitten tehdä omia muutoksia annosteluun vai mennä ostamaan kuitenkin pakkaus 75mg lääkkeitä?! Kun juuri puhuimme lääkärin kanssa että se olisi turhaa, koska rahanmenon takiahan lääkettä vaihdetaan halvempaan. NIINPÄ. Että mitä ihmettä siellä sekoillaan? Äh. Pitää katsoa nyt sitten, puhun miehellekin että mitä miettii. Pelkään vain että tämä sekoilu aiheuttaa epämiellyttäviä lopetusoireita, joita en todellakaan kaipaa. Pään huippaaminen niin ettei pystyssä pysy ja alituinen vessanpytyllä istuminen ei houkuta. Varsinkaan kun minulla on juuri nyt se aika kuukaudesta. Kysyin lääkäriltä mahtaako tuo uusi lääke tasoittaa oireita, ja hänen "käsityksensä mukaan" sen pitäisi tehdä niin.. Toivotaan. *irv*

Kaikenlaista.

Otti voimille tänään tuo reissu, itseasiassa nukuin varsinaisen ajan yli pommiin tahallani, ja lääkäri soitti minulle kymmeneltä, notta unohditko ja voitko tulla tänne puoli yhdeksitoista... Joo voinhan minä.. Puolessa tunnissa vaatteet niskaan ja unihiekat silmistä ja sompailemaan sairaallalle.
Siellä tätä selvitystä ja kävin siinä välissä myös varamaassa terveyskeskuksen puolelta tuon soittoajan maanantaiksi. Se tuntui jotenkin kovin raskaalta, kaikki järjestäminen. Vaikka siinä ei ollut juuri mitään, niin se tuntui niin raskaalta ja vastenmieliseltä. Jotenkin tuntuu että sisälläni on pieni ja laiska anarkistipaska, joka estää minua hoitamasta kaikkia virallisia asioita ja saa ne tuntumaan epämiellyttäviltä. Mutta luulenpa että tuon ah niin tervetulleen (tässä tilanteessa) anarkistipaskan tilalla on tämä suuri ja peikkomainen masennus. Joka saa aivan kaiken tuntumaan turhalta ja merkityksettömältä ja samalla kiusaa tekemällä minulle syyllisen olon.. Tai se saattaa olla ihan vaan Minä, joka yritän sieltä taustalta piipittää että hommat pitäisi hei hoitaa..

Piti EDELLEEN mennä sinne Kelaan, mutta en jaksanut tuon jälkeen. Maanantaina on mentävä. Ja ai niin, lääkäri mainisti jotain että hän olisi kirjoittanut Kelaan siitä sairaslomajutusta, että voisin vuoden loppuun olla sairaslomalla tms.. en oikein käsittänyt, mutta eiköhän se toivottavasti selviä...

Nyt tämä asia saa taas pääni pyörälle, joten on paras lopettaa ja tehdä jotain muuta vähän aikaa.

EDITTIÄ: ai niin, miksi mie valitan että lääkkeitä on vain viikoksi? Kun kerran alan ottamaan niitä puolikkaita annoksia ja sitten vielä pienempiä, niin tottakai siitä riittää! *takoo päätä seinään* Kyllä ihminen voi olla sitten tyhmä... :D