Tänään on ollu niin vaikea päivä. Heti aamusta kun heräsin tiesin, etten halua töihin. Koko aamun olin ihan maassa ja miehen heräillessä yövuorosta yhden maissa menin sitten viereen itkua tuhertamaan. Mies toi minut töihin ja olinkin siellä jopa tunnin, olin alusta asti ihan paniikkikohtauksinen, tärisin ja tutisin ja oli niin vastenmielinen olo. Menin lopulta vessaan parkumaan ja kun tulin ulos niin oli pakko mennä pomolle parkumaan (siis oikeasti) että en voi olla täällä ja keksin jostain syystä että mulla on pää kipeä ja lupasin hankkia saikkarilapun... Joo,o. N-o-l-o-a. Soitin miehelle ja se oli vielä kaupungissa niin haki pois ja oli ihan ihmeissään ja huolissaan. Mie sitten tutisin ja tirisin siinä ja mentiin tosiaan täällä päässä terveyskeskukseen hakemaan sitä saikkaria, sain tämän ja huomisen.. On niin hölmö olo. Tuntuu etten kehtaa enää ikinä mennä sinne töihin. Mennä nyt parkumaan sinne... Äääääähhhh. Mulla on ihan omituinen olo koko ajan. Olen jotenkin täpinässä.
Olen kyllä huomisenkin pois, en kehtaa mennä sinne heti. Kehtaa ja kehtaa.. Lauantaina on kummiskin työpäivä. Onneksi saikkarilapullisia poissaoloja ei kaiketi tarvitse tehdä takaisin.
Miehellä on huomenna vapaapäivä ja kaikenlisäksi meillä on huomenna neljävuotispäivä, ei varmaan kummemmin juhlita, ehkä ensi kuussa kun tulee neljä vuotta kihloissaoloa.. Jollei tää nyt mee ratkeemaan kokonaan ja ala panikoimaan alvariinsa töissä... Pöpilomalle kohta taas. ;(

Huomasin vielä että farkutkin on molemmista sisäreisistä kuluneet puhki, pop. Asiaan liittyen.

Jottei olo menisi kummallisemmaksi niin piristeeksi pari kuvaa:

Yksi uusi norsu, maksoi kirpparilla 0,50e. Ihanat kurttu-yksityiskohdat. <3

Piianpeili on nyt olkkarissa tuollaisen säilytyspömpelin päällä kun sopii siihen ainakin näin alkuun. Somistin sitä hiukan krääsällä. Lapussa peilissä lukee "diva".

Nyt odottelen Tudorssin alkua, syön mansikkajäätelöä ja yritän olla ajattelematta epämukavia asioita. Hitto kun vaan silti osaa olla down -olo.

Watteh fuk is wronk vith juu?