.. tai ainakin heikunkeikun.

Elämä yleensä on taas omituista ja rasittavaa, kun sitä rupeaa ajattelemaan. Yksittäiset ei niin tärkeät pikkuasiat vielä siihen päälle.

Olo on hyperaktiivinen vääriin asioihin, tosin niihinkin melkein vain suunnittelun ja aikomisen tasolla.

Huomenna menen oppisopimusinfoon ja kyselen hommista. Sitten kaiketi alkaa paikan haku. Huh.

Keskiviikkona Raumalle. Maksamaan laskuja. Toivomaan että saan hiukan rahaa. Toivomaan että siellä oltaisiin edes jokseenkin selvinä.

Olo on niin kummallinen. Ehkäpä minulla on auringonpistos. Hyvin mahdollista, koska olin parvekkeella ja yritin saada aurinkoa iholle hieman tasaisemmin kuin vain johonkin yhteen kohtaan.

Olen huomannut että ritarillisuus ei ole kuollut.
Olen huomannut että mies osaa itkeä.
Olen huomannut että valehtelen, pimitän, varastan, huijaan, kierrän, ahmin.
Olen huomannut että aion pyytää lääkeannoksen nostoa.
Olen huomannut että minulle mahdollinen valonpilkahdus etäällä ei ole sama asia miehelle.
Olen huomannut että en ole kovinkaan kummoinen täti.
Olen huomannut että en ole kovinkaan kummoinen vaimoke.
Olen huomannut että en ole kovinkaan kummoinen.

Omituinen päivitys.

571731.jpg