Välillä tuntuu että muka hukkuu tekemiseen, kun tietää että "pitäisi" tehdä sitä ja tätä. Vaikka eihän minulla ole muutakaan tekemistä? Usein norkoilen koneella ja sitten huomaan että upsalallaa, se imuroiminen jäi... Typerää.
Tänään pitää mennä kirjastoon, pitäisi imuroida, väsätä minijuttuja.
Eli ei ole kovin hirmusti hommaa, ei.

Mies soitti töistä ja kysyi otetaanko hänen isovanhempiensa olohuoneesta kirjahylly. Tai että mennään katsomaan. Yritin varovaisesti sitten pohjustella että mikään 70- tai 80- luvun ruma tumma hylly millään muovikahvoilla tms. ei kyllä kiinnosta eikä sen puoleen millään sovi meidän kämppään.
Mies on samaa mieltä, mutta mietityttää silti.
Luulen nimittäin että kun mennään katsomaan sitä hyllyä, niin rakas appi tulee mukaan ja jos silloin sanon että "ei tuo varmaan sovi meille", tai jotain muuta, ihan sama miten nätisti sen sanon, niin tuloksena on se, että mies saa jälkeenpäin kuulla, että "eipä kelvannut prinsessalle hyvä hylly"... Ja sen myötä kuolee toivo päästä mukaan Baltian reissulle toukokuussa. :(
Kyllä sen apen kestää jos ollaan kohtuu sovussa, mutta jos alkaa tuo prinsessajuttu taas, niin voi vähän veetuttaa lähteä mukaan. Tai sitten alan bitchiksi ja nyrpisten nenääni kiusallani joka yöpymispaikassa ja valitan pissahätää ja että en voi ainakaan mihinkään huusiin mennä.... Vittuilua mun taholta, mutta rakas appi ottaisi tosissaan, että oikeasti käyttäydyn niin. Koska minähän olen prinsessa ja reittä pitkin kiipijä. Ok, taas repesi valituksen ja veetutuksen puolelle, mutta sana "appi" yleensä vaikuttaa niin.
Rakas appi kun on sitä mieltä että jos on "hyvä hylly", niin pitäisi mennä suutelemaan sen varpaita ja kiittää hänen erinomaisuuttaan siitä anteliaisuudesta ja mahdollisuudesta saada "hyvä hylly".
Itselleen api ostaa aina priimaa, eikä tasan huolisi "hyvää hyllyä". Mutta auta armias jos minä en huoli...
Kerran tässä appi antoi miehelle vanhan paitansa, aika rumahkon raidallisen, jonka kaltaisia juurikin pitävät sellaiset 45+ miehet, pahimmillaan vatsan kanssa ja joka on ostettu ehkä joskus 90 -luvun puolivälissä. Sanoin miehelle että ei se kovin nätti ole ja mies loukkaantui, koska hänen isänsä antoi hänelle "hyvä paidan" ja eikö se muka ollut ystävällistä.... Joopa. Vanhan ruman paitansa. Jonka tilalle oli varmaan ostanut uuden kalliin. No joo... En vaan inspiroidu siitä, että 23 -vuotias mies pitää 45+ paitaa...

Nyt poispois paha mies ajatuksista!

Menen väsäämään minijuttuja vaikka, sain eilen aika hyvän idean yhteen katselulaatikkoon...
Kuolailin muuten eräässä nettikaupassa kaikkia ihanuuksia mitä nukkekoteihin saa... Mietin, että ikinä en varmaan itse tule saamaan kuitenkaan niin upeaa kirjastoa kuin haluan, tummilla ihanilla Booknäs:in hyllyillä ja ihanalla upottavalla ruskealla nahkalepotuolilla tms. joten mieli tekisi alkaa tekemään nukkekotiin unelmakalustusta. Ne kun ovat halvempia... Heh, yksi kirjahylly jota kuolasin joskus ihan oikeasta kalustelehdestä, taisi olla tarjouksessa jotain 1800 kun oikea hinta oli jotain muuta... :D
Tuolta taisi saada nukkekotihyllyjä ihan kympeillä. :D

 "Siis niinq toi ei ainaskaan niinq tuu niinq meiän olkkarii!" *nenän nyrpistys ja hienohelmailua*