Olin luullut että mies oli tajunnut, etten saa seuraavaa vuokraa maksetuksi, kun saan rahaa vasta ensi kuun lopussa kunnolla, tuskin viidestä päivästä tarpeeksi saa..
Ei siis kuitenkaan ollut hoksannut tätä ja sai slaagin kun nyt puhuttiin...
Ensin se ei halunnut edes puhua mun kanssa, meni pois huoneesta, rupesi laittamaan vaatteita päälle ja lyhistyikin sitten eteiseen istumaan.. ;( En halua että se kärsii..
Kysyinkin että haluaako se mun muuttavan pois. Haluaa kuulemma että otan itseäni niskasta kiinni.
Mietin jo, tuleeko sitä kolmea vuotta täyteen.. En tiedä vieläkään...
Puhuttiin taas ja se meni koneellekin selaamaan mollin ilmoituksia..
Sanoi että ei aio tyytyä tähän mitä nyt on. Enhän minäkään. Luulen vain että mies yrittää päästä johonkin, joka ei ole mahdollista. Jos saan ihan normaalin työpaikan normaalilla palkalla, emme silti saavuta samaa elintasoa johon mies on lapsuuskodissaan tottunut.
Isä insinöörinä on tienannut aina sikana ja naisystävät ovat aina olleet (kuinkas muutenkaan) hyvin palkatuissa töissä.
Minä olen tottunut elämään kerrostalossa, isä on saanut palkkaa sen mitä on saanut peltiseppänä ja äiti työkkäristä mitä on saanut tai ollessaan jollain työllistymiskursseilla.. Aina ollaan asuttu kerrostalossa, ei isossa omakotitalossa.
Miehen piirit on ihan erilaiset kuin minun.
Perintöä on tulossa paljon, ellei appi niitä onnistu hävittämään.
Minä en saa perinnöksi kuin käytettynä ostettuja huonekaluja, jos huolisin.

Eri luokkien välillä on yhä kuilu.