Eli otsikko kertoi päälimmäisen. Olin jo aamusta ja koko iltapäivän vähän hidas ja seis, sain sentään pari työhakemusta postitettua, mutta juuri muuta en sitten tehnytkään.. Illemmalla lähdin Turkuseen päin, ensin kävin kyllä Raision keskustan kirppiksellä ja löysin taas nukkiskamaa :) ja visiteerasin äkkiä Tiimarissa saman asian tiimoilta. Sen jälkeen päivä huononi ihan silmissä. ;( Kotoa oli soitettu muutamaan otteeseen, minulla oli puhelin äänettömällä kaupungilla, soitin sitten takaisin ja äiti siellä taas kuhisi isän sekaisin olosta. No, eipä tuo itsekään kovin selvä ollut... Puhelu loppui siihen kun äiti nopeasti sanoi moit ja isä tuli huutamaan siihen vierelle, viimeiseksi ennen puhelun katkeamista kuulin isän huutavan "Saatana!" Se jäi kaikumaan päähäni ja kun tulin bussipysäkille minusta tuntui että se sana kaikui ympärilläni ja kaikki kuulivat sen.. :(
Bussissa istui yksi about ikäiseni nainen, muutoin ihan "tavallisesti" pukeutunut, mutta jalassa hänellä oli ihanat korkokengät, mustat, korkeakorkoiset ja sellaiset missä sitä korkoa on myös siellä päkiän alla. Korko oli puun väristä. Makeat kengät, mahtaakohan minulla olla kuvakin sellaisista... Mutta uskomattoman hyvin ne sopivat muutoin arkiseen asuun. Ihana piriste.
 Tällaisen tyyppiset, mutta siis mustat.
Bussiin tuli yhdellä väliasemalla myös about ikäisemme mies ja minä mietin, että "älä tule viereen, älä tule viereen" ja sitten että "no tietysti se sitten menee tuon nätin likan viereen jos ei muualle pääse" ja kuitenkin se lysähti minun viereen! Ensin olin että "hah! se istuikin mun viereen", mutta sitten hoksasin, että tästähän se näkee sen likan ja että ehkä se ajatteli että ei uskallakaan mennä niin nätin viereen, että mun viereen oli turvallisempi istua... Masensi. Ja alkoi ahdistaa. Hengitys meni ihan hassuksi ja vaikeaksi, mulle on käynyt ennenkin niin. En saanut sitä millään tasattua ja olin tikahtua kun viimein päästiin Kauppatorille ja bussi pysähtyi.. Helpottavaa.
Menin Seppälään ja bongasin parit hyvät kenkäehdokkaat, pitää kokeilla vaikka huomenna, kun pitää mennä muutenkin taas sinne ja saan "rahani", joka kyllä on jo käytännössä miehen, mutta eiköhän kengät voi ostaa jos sopii... Sitten kokeilin yhtä ihanaa halterneck -toppia ja ihanaa hihatonta paitaa - tuloksella "ei mun kropalle". Masensi. Sitten kokeilin farkkutyyppisiä mustia capreja, kokoa 40 otin pukukoppiin eikä mennyt kun sääreen ja sittenkin sain kiskoa voimaini takaa että sain ne irti.. Harmitti ihan pirusti ja meinasin alkaa itkemään. :( Itsekidutuksella menin vielä Indiskaan katselemaan muuten vain ja löysin aivan ihanan mekon, kevyen, vaalean mekon jossa oli haalean sinisiä kuvioita. Aivan unelma, juuri sellainen jota olen hakenut jo muutaman kesän. Paha vain oli, että koko 40 kyllä sopi minulle, mutta kangas oli niin ohutta, että se ei antanut mitään tukea roikkumahalleni ja se pömppi sieltä todella etovasti esiin. Minulla on sellainen pömppis, mikä on joillakin muuten hoikilla vanhemmilla naisilla, joille on alkanut rasvaa kerääntyä juuri tuohon vatsaan, navan alta lähtee sellainen ihmeellinen löllö. YÖK.
Päätin, että sille on pakko tehdä jotain. Sen lisäksi, että yritän liikkua enemmän, alan kyllä tehdä niitä vatsalihaksia, ei se hitto vie ole niin vaikeaa!
Takaisintulomatkalla bussiin tuli se sama korkokenkänainen ja myös yksi toinen likka joka oli menomatkalla bussissa. Oikea kokoontuminen :D
Tällä kertaa ei tosin viereeni istunut se ikäisemme sälli, vaan joku pitkätukkainen ja sänkipartainen mies... Miksi minun viereen? Miksi? Argh. Sain taas hyperventilaatiokohtauksen, en tiedä miksi. Onneksi kuuntelin musiikkia ja kun keskityin siihen ja lauloin mielessäni sanojen mukana, rauhotuin. Se on loistava keino saavuttaa hyvä hengitystasapaino, kun laulaa, jopa mielessään. Laulaessa nyt vaan pitää osata hengittää oikeissa kohdissa.

No, nyt minulla on ihan ok -olo, neutraali. Toki harmittaa edelleen, mutta nukkistelujutut piristi ja tässä kun asioita ajattelee enemmän niin kyllähän se rauhoittaa. Ja nyt olen jopa valmis menemään huomenna uudelleen kokeilemaan isompaa kokoa niistä capreista, jos vain on. Leikkaan kyllä sen kokolapun pois. :D

Nyt teen jotain rauhoittavaa.. Katson vaikka telkkua.. Jos sieltä tulee jotain.