En halua olla välimallinen ihminen. Vaan olen. Milloinkohan sen oppii hyväksymään?

Pidän laulamisesta. En osaa laulaa, minulla ei ole ääntä eikä nuottikorvaa.
Pidän kirjoittamisesta. En osaa kirjoittaa elävästi.
Pidän valokuvaamisesta, mutta en osaa kuvata.
Luonto-ohjelmia katsottaessa tiedän tietäväni asioita mutta en muista niitä ennen kuin ne on sanottu.
Sama juttu muissa asioissa. Jos minua muistutetaan jostain, muistan että tiedän sen, mutta en muistaisi jos sitä minulta ekstemporee kysyttäisiin.
Minulla on pienet tissit. Olen lihava. Miksi pienet tissit jos on lihava? Eli puoliksi laiha ja puoliksi lihava.
Pidän työnteosta, jos sitä saa tehdä kun haluaa. En taida soveltua joka päivä kahdeksan tuntia töissä -elämään.
Pidän kauniista asioista, pidän väreistä ja haluaisin pukeutua kivasti, mutta en osaa yhdistellä vaatteita vaan vedän aina överit tai asu on muutenvaan ruma.
Pidän kauniista kodista, mutta en osaa sisustaa sellaista. Tämmönen perusduunarikämppä ottaa päähän.
Olen niin perusperusperusperusperus.
Koulussa keskiarvo 7,4 lähes aina. Olisin voinut ehkä yltää enempään jos olisin viitsinyt.
Olen peruslaiska.
Haluan olla muuta mutta en jaksa nähdä vaivaa.
Haluan kehittyä mineilyssä mutta en jaksa väsätä ja väsätä. Haluan olla sellainen ihminen joka osaa upeita juttuja ihan luonnostaan.
En osaa piirtää, vaikka haluaisin.
En ole kaunis, en ole lahjakas, olen vain tavis. En oikeastaan edes tavis. Taviksella on kummiskin joku kyky. Mä vaan olen tämmönen turhake. Yrittää olla muuta mutta ei osaa. Ja siis yrittäminenkin on vähän sitä sun tätä.
Miksei minulle ole annettu mitään valmiina? Jotkut ovat kauniita ja hoikkia ja ovat taiteellisesti luovia ja taitavia ja jopa mahdollisesti opiskelut sujuvat hyvin. Miksei minulla ole mitään? Edes sitä viitseliäisyyttä että voisin vaikka joskus saavuttaa jotain.
Olen niin tulevaisuuden työtön, korkeintaan joku siivoja, okei en sitäkään, koska siihen tarvitaan koulutus.. Yritän vaan jotenkin olla tässä miehen sivussa. Ei sekään kauan tätä katso.
Mä vaan olen ja syön ja lihon ja haaveilen ja olen katkera kun en ole mitään. Enkä viitsi tehdä millekään mitään.

Surkea ihmisyritelmä.