... tässä juuri mitään kummempia ole tapahtunut. Miehellä on ollut nyt alkuviikko vapaata ja tänään iltavuoroon. Itse olen tehnyt sitä sun tätä, mutten mitään mainitsemisen arvoista. Nukkista pyöritellyt iltaisin :)

Bobin on edelleen ihan omituinen, taitaa olla oikeasti jotain vanhuudenhöppänyyttä ilmassa. Välillä se on kuin ei mitään ja sitten taas ihan sulikipeä ja tunkee ihan kirjaimellisesti väkisin pallutettavaksi. Hassu poika <3.

Huomista odottelen tässä jo vähän jännityksellä taas kumminkin, kun on aamusta mentävä sinne korvaoperaatioon. Viimeksi olin TYKSissä samassa talossa, mutta kolmannessa kerroksessa, nyt pitääkin mennä yhtäkkiä yhdenteentoista? Uh. Sekin vielä. Sompailla siellä hoomoilasena muutenkin paniikissa. Toivottavasti saan kontrolloitua verisuoneni niin ettei ne taas pakene nukutustilanteessa, ettei tarvitse kymmentä kertaa nukuttajan sörkkiä käsiä ja taipeita... Auts. Viimeksi tosin jännitin ihan senkin takia enemmän, kun viimeisestä nukutuskerrasta oli jo monta vuotta ja homma oli ns. uusi. Nyt tuosta viimekerrasta on niin vähän aikaa, että muistaa ettei se niin kamalaa olekaan. (Ellei ne siis piikitä minua sen tsiljoonaa kertaa). :D

Mies oli tässä alkuviikosta ihan ymmyrkäisenä kun muistutin huomisesta, ei muistanut ollenkaan. Minä sitten että etkös edes siitä muista kun on synttärit samassa. No ei kuulemma muistanut synttäreitäkään, kun ei ole rahaa ostaa lahjaa, niin ei sitten muista semmoisia? Ai? :D Kerättiin kolehti että pääsen aamulla bussilla TYKSille, päivällä mies voi jo tulla hakemaan, jos jaksaa.

Notta semmotteet synttäribailut. Pitää varmaan pyytää sitten nukutuksen jälkeen jogurtin sijaan jäätelö juhlan kunniaksi, ne kun tarjoaa siellä aina operaation jälkeen jompaa kumpaa, kun ei oikein muuta saa syödä.

Soiteltiin äidin kanssa äsken, ei taida sekään muistaa huomista. Ei sen puoleen, eihän se oikein muista mitään nykyään.

Eniveis, menen puuhaamaan muuta.

606037.jpg