Edellisen kirjoituksen jälkeen muistin että miulla on vanha päiväkirjani tuolla säilössä, ja ajattelin että luenpa vähän.. ja nyt kello on jo yli kaksitoista! Hupsansaa.

En ole kirjoittanut sinne juuri lainkaan ongelmista kotona, olen vain maininnut muutamalla sanalla niistä kerroista, jotka ovat olleet "isompia". Tämä päivis on lisäksi "paremmalta ajalta", eli sen jälkeen kun muutimme tuonne missä vanhempani yhä asuvat. Sen jälkeen kaikki on rauhoittunut tavallaan.

Jos en kotiongelmista puhunutkaan, niin sitäkin enemmän valitin koulusta, syrjinnästä ja siitä miten ruma ja lihava olin. Sitä jaksoin jokaisessa kirjoituksessa toistaa. Olenpa ollut jo silloin epätoivoinen! Mainitsin myös ihastuksestani luokkatoveriini (kuinka karu juttu sekin oli, tavallaan) sekä ihanasta naapuristani, yläkerran pojasta, joka on vuoden vanhempi kuin minä. Hänestä ja tuosta ihastuksesta voin kertoa myöhemmin.. Erittäin epämiellyttävää omalla tavallaan, varsinkin teinitytölle, jolla ei muutenkaan ollut kovasti ilon aiheita.

Yksi kerta oli sellainen, jolloin mainitsin enemmän kotiongelmista; kerta jolloin kerroin miten olin entiseen päiväkirjaan kirjoittanut puolen vuoden aikana kuusi kertaa, kuinka äiti oli luvannut että muutetaan pois ja miten niistä ei ikinä tullut puhetta kummempaa.. Siinä huomasin pientä tunteenpurkausta aihetta kohtaan, vaikka se ei ehkä kaikille niin selvää olisikaan. Kirjoitan pätkän tähän, mutta varoitan ensin, että olin tuohon aikaan 14 -vuotias:
"Mä en voi käsittää mitä äiti näkee siinä paskassa! Mä olen vihannu sitä varmaan niin kauan ku olen asioista jotain tajunnu. Mä toivon et äiti pitäis joskus lupauksensa siitä että me muutetaan asumaan kahestaan. rukoilen."

Toinen minkä voisin mainita, oli muistiinpanoni käynnistä seurakuntatalolla kerjäämässä ruokaa, kun sitä ei ollut. Joskushan, en tiedä onko käytäntöä enää, jaettiin tiettynä päivänä viikossa kassillinen ruokaa ja saatettiin antaa "sekki" johonkin kauppaan, että sai käydä ostamassa ruokaa. Muistan että käytiin muutamaan kertaan siellä hakemassa tuollainen kassi ja rahaa. Rahasumma tänä nimenomaisena kertana oli 80 markkaa. Sillä ei saanut tietenkään ostaa alkoholia eikä muistaakseni tupakkaakaan. Mikä oli ihan hyvä. Ja "sekki" oli aina tiettyyn kauppaan. Kassissa oli yleensä näkkäriä, makaronia, kaurahiutaleita ja muita sellaisia halpoja ruoka-aineita. Mutta oli niistäkin apu, kun ei itsellä ollut rahaa.

Mutta tosiaan, kellohan on jo yli puolen yön, on paras mennä sänkyyn.