Kauniita kappaleita ala Tapio Rautavaara. Kulkiriveljeni Jan on ehdottomasti minulle kaikkein rakkain Tapsan lauluista.

Kulkuriveljeni Jan
(säv. Tapio Rautavaara, san. Asser Tervasmäki)

minun veljeni Jan oli kulkuri vaan
kodin hylkäsi hän sekä maansa
kaiken jätti hän sen, oli onnellinen
kun vain soitella sai kitaraansa
kotitölli niin ahdas ja harmaja on
sydän täällä on raskas ja laulamaton
minä ymmärrän sen miten onnellinen
ol´ mun kulkuriveljeni Jan

minun veljeni Jan halus tanssia vaan
siellä maantiellä tanssi on työnä
siksi lähti hän pois, että soitella vois
näin hän selvitti sen sinä yönä
täällä painavat huolet mun askeliain
niiden vuoksi se askele raskas on ain
minä ymmärrän sen miten onnellinen
ol´ mun kulkuriveljeni Jan

minun veljeni Jan iloluontehellaan
tytöt hurmasi täällä ja tuolla
vaikka minnekä vie veli veikkosen tie
ol´ häl´ ystävä ain joka puolla
minä luota en lempehen tyttösien
minut petti mun rakkaani ainoakin
minä ymmärrän sen miten onnellinen
ol´ mun kulkuriveljeni Jan

minun veljeni Jan palas vihdoinkin vaan
oli vuodet jo uurteita luoneet
niin kuin olleet jo ois kaikki laulunsa pois
siellä maanteiden mutkissa kuolleet
kotitölli se sittenkin turvaisin on
se on ahdas mutta ei rakkaudeton
minä ymmärsin sen, olin onnellinen
vaan ei ollut mun veljeni Jan
vaan ei ollut mun veljeni Jan
vaan ei ollut mun veljeni Jan

 

 

Sekä vielä äidin lempijoululaulu, myös mummuni piti tästä laulusta.

 

 

Vielä yksi, Korttipakka.

Tämä on vanha tarina. Kerran sota-aikana tapahtui näin.
Oli oltu pitkällä marssilla ja komppania oli tullut pieneen kaupunkiin
Seuraava päivä oli sunnuntai, ja vääpeli komensi pojat kirkkoon.
Kun pappi luki rukouksen, niin ne, joilla oli rukouskirja, ottivat sen esiin

Mutta yhdellä sotilaalla ei ollut muuta kuin korttipakka, jonka hän levitti eteensä kirkon penkille
Vääpeli huomasi kortit ja sanoi: Sotamies! Kortit pois!
Kirkonmenojen jälkeen sotamies vangittiin ja vietiin kenttäoikeuteen
Sotatuomari kysyi: Perustelkaa tekonne, muuten rankaisen teitä kovemmin kuin ketän koskaan!

Sotamies vastasi: Herra Sotatuomari, olen ollut marssilla melkein koko viikon
Eikä minulla ole raamattua eikä rukouskirjaa, mutta toivon, että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni.

Näin sanoen sotamies aloitti kertomuksensa:
Katsokaas, herra sotatuomari, kun näen ässän, muistan, että on vain yksi Jumala
kakkosesta muistan, että raamatussa on kaksi osaa, Vanha ja Uusi Testamentti
Kun näen kolmosen, ajattelen Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.
Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä Evankelistaa, Matteus, Markus, Luukas ja Johannes
Kun näen viitosen, ajattelen viittä viisasta neitsyttä jotka laittoivat lamppunsa kuntoon
Yhteensä heitä oli kymmenen; viisi ymmärtäväistä jotka pelastuivat, viisi tyhmää, joilta ovi suljettiin
Kun näen kuutosen, tulee mieleeni että kuutena päivänä Jumala loi taivaan ja maan.
Kun näen seiskan, muistan, että seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi.
Ja kun näen kahdeksikon, ajattelen niitä kahdeksaa oikeamielistä jotka Jumala pelasti vedenpaisumuksesta
Ne olivat Nooa, hänen vaimonsa, heidän poikansa ja poikiensa vaimot.
Kun näen yhdeksikön, ajattelen spitaalisia, jotka Vapahtajamme puhdisti vaivoistaan
Yhdeksän kymmenestä ei edes kiittänyt häntä siitä.Kun näenn kympin, ajattelen kymmentä käskyä jotka Jumala antoi Moosekselle kivitaulussa
Kun näen kuninkaan, ajattelen, että on vain yksi Taivasten Valtakunnan kuningas, Jumala kaikkivaltias
Ja kun näen kuningattaren, ajattelen Neitsyt Maariaa, joka on Taivasten Valtakunnan kuningatar
Sotilas on paholainen

Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan tulokseksi 364.
Niitä on vai yksi vähemmän kuin on päiviä vuodessa
Kortteja on 52. Yhtä monta kuin on viikkoja vuodessa
Maita on 4, yhtä monta kuin on viikkoja kuukaudessa
Kuvakortteja on yhteensä 12, yhtä monta kuin on kuukausia vuodessa
Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta kuin on viikkoja neljännesvuodessa

Kuten huomaatte, herra sotatuomari, korttipakka on minulle raamattu, almanakka ja rukouskirja
Hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi!