Eilen olin ihan innoissani lähdössä tänään Turkuun katselemaan H&M:ltä noita vaatteita, josko olisi ollut tangossa niin olisi voinut sovitella. Äiti laitatti tilille rahaa josta pimitin mieheltä 20e juuri sitä varten, että sillä saisin tuon topin ja hameen. Olenko ihan kamala ihminen? Tämän päivän perusteella en.... ->

No, tänään heräsin jo miehen mukana kuuden maissa ja olen siitä asti ollut hereillä. Ja on satanut. Tihkuttanut. Ollut pimeää. Masensi. Onko iloa mennä minnekään kun ei näy edes aurinko? Noh, kävin kuitenkin postissa postittamassa miehen paketin ja kaupassa hakemassa ruokaa. Ennen kauppaan menoa kävin automaatilla nostaakseni bussilipun hinnan sekä tuon 20 pimityksen. Edessäni oli keski-ikäinen nainen joka lähti juuri automaatilta pois. Olin jo asettamassa korttia sisään kun seteliaukosta tuli ulos 20€. Katsoin sitä hetken kummastuneena, sitten mietin pitäisikö minun piilottaa se (odottaa että nainen menee pois) vai pitäisikö minun antaa se naiselle. Myönnän että teki mieli pitää se raha! Mutta annoin sen naiselle. Tämä oli vain kiireessä ottanut kortin ulos ja unohtanut rahan. Oli todella kiitollinen. Juu, tulihan siitä hyvä olo, kun ajattelin että mitäpä jos raha oli naisen ainoa tai osa vähistä? Mietin omalta kohdaltani kuinka onnellinen olisin ollut jos joku olisi minulle antanut sen setelin.
Mutta nyt olen koko päivän miettinyt, että olisiko pitänyt pitää se. En varmasti olisi sen kummenpia tunnontuskia tuntenut, ehkä pari päivää ollut hissukseen etten vain törmäisi naiseen. Olisin varmaan syöksynyt bussiin ja ostoksille. Mutta en tehnyt niin. Palautin rahan.
Onko nämä "katumusajatukset" vain normaalia ihmisen ahneutta vai olenko kamala ihminen?

Äiti soitti aamusella ja oli ihan selvä vielä. Isä oli kuulemma mennyt kauppaan ja äiti voi nyt soittaa ihan vapautuneesti. Isä kuulemma seuraa joka paikkaan ja mitään ei saa tehdä yksin. Kuulemma rasittavaa. Ai jaa? Ja äiti valitti taas että selkä särkee. Minä kysyin että miten se nyt taas, kun äiti kerran vaikutti ihan selvältä ja yleensä silloin on vointi parempi. Kuulemma siksi on kipeä kun jatkuvasti saa selkäänsä. Minä kysyin että hakkaako isä sinua sitten koko ajan ja äiti vastasi että ennen joulua se oli aloittanut ja aina kun ryyppää (eli joka päivä) sama toistuu.
Kuten yleensä, kehotin äitiä muuttamaan pois. Sanoin ettei se ole niin vaikeaa kun asiasta ottaa kiinni. Asuntoja löytyy ihan törkeän helpostikin, varsinkin jos vuokraisäntä/emäntä tietää että vuokra on taattu (sairaseläke tms). Mies löysi minulle meidän ensimmäisen asunnon parissa päivässä ja viikon kuluttua muutin. Ei se aina ole niin vaikeaa. Äiti vain sanoi, että hän ei ole lainkaan niin päättäväinen.. No niin, ei kyllä olekaan. Mutta en silti tajua, miksi hän haluaa kitua siellä? Sanoinkin sitten että kidu sitten loppuelämäsi siellä. Vaihdoimme puheenaihetta. Itse, vaikka olenkin tällainen luuseri monessa suhteessa, saamaton ja laiska ja masentunut, tiedän, että jos mies (mitä hän ei ikinäikinä tee) minua löisi tai koko ajan henkisesti pahoinpitelisi (se olisi ehkä vaikempaa...?) en sitä jäisi katsomaan. Silloin asuisin vaikka ulkona mieluummin. Muuttaisin hyyryläiseksi siskolle tai veljelle, jos en asuntoa saisi. Mutta niin en kärsisi. En ymmärrä tätä marttyyrimentalitettia mikä äidillä on. Argh. Paasaan taas aiheesta, josta en jaksaisi välittää sen suuremmin. Onneksi en välitäkään enää niissä mitoissa kuin ennen. Ehkä välitän niin kuin välittäisin jos kuulisin jokun tädin tai muun "kaukaisemman" sukulaisen liitosta.. Hmm.

Mietin menisinkö vielä ulos. Lenkille. Jos ei sada.. Hmh. Musiikkia. Piristystä.

Tänään tulee 19.00 Victoria`s Secret Fashion Show. Voisin katsella muuten, mutta luulen että mies on silloin kotona. Siinä tapauksessa televisiota EI käännetä Neloselle, ei vaikka mikä olisi.

305801.jpg 305802.jpg 305804.jpg