Miehellä on rasitusastma ja allergioita. Eilen se sai jonkin ihmeellisen kohtauksen, eikä se ole kunnolla hellittänyt tänäänkään. Sai tänään sentään lääkäriajan ja jotain lääkettä, astmaan kai. Mies on pitkään ollut nuhassa ja jos huomiseen mennessä ei ole rauhoittunut, niin sitten pitää mennä tutkimaan, ettei ole mennyt keuhkoihin. Miutään keuhkopöpöä tähän nyt ei kaivattaisi. :( Voi miestä.

Tiedän kyllä miltä tuntuu kun ahdistaa eikä saa henkeä ja sattuu kun yrittää väkisin haukkoa henkeä koko ajan. Itselläni ei ole astmaa eikä allergioita, mutta paniikkihäiriön eräänä oireena ilmenee tuo luvaton ahdistus. Se on yksi kamalimmista tunteista, kun ei saa happea. Sitä vain ei saa. Yrität oikein työllä ja tuskalla vetää ilmaa sisään, mutta se ei mene loppuun asti. Et saa syvään henkeä. Vain sellaista rasittavaa pintahengitystä, joka ei riitä.
Minulla ei ole nykyään tuota ahdistusta enää siinä määrin, kuin mitä sitä oli silloin kun asuin kotona. Silloin en edes osannut ajatella, että se olisi paniikista tms. johtuvaa. Muistan, että joskus kun olin ala-asteella, kävimme ihan allergiatesteissä ja muissa, sain kotiin sellaisen värkin, johon piti puhallella muutaman kerran päivässä ja kirjata puhalluksen voimakkuus ylös. Mietittiin astmaa, minä syytin silloin vanhempien sisällä tupakoimista (siis jatkuvaa 24/7 ketjupolttoa kertaa kaksi). Vasta nyt vanhempana olen tajunnut, mistä nuo oireet johtuivat. Mutta ei sitä silloin niin nuorena hoksannut ajatella. Silloin vain yritti selvitä.
Nykyään kyllä tunnistan tuon ja jopa sen, koska sitä alkaa ilmetä, ennen kuin se itse on alkanutkaan. Sitä tapahtui aika usein kun olin ollut pois koulusta ja olin ollut kertomatta siitä miehelle. Aina kun tiesin, että nyt pitää kertoa ja alkaa hoitaa juttuja. Ihmettelen ettei mies ole jo oppinut tuntemaan, miksi minua ahdistaa.. Tosin mies on joissain suhteissa hirveän naiivi, eikä osaa lukea toista ihmistä.

Naiiviudesta voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta jääköön toiseen kertaan.

Äiti soitti illemmalla vielä ja kertoi varmistaneensa sisareltani, että tämä olisi suostuvainen tulemaan tänne sunnuntaina. Nyt se on enää äidistä kiinni. Saatan ehkä esittää loukkaantunutta, jos se ei nyt tule. Saatanpa oikeasti ollakin hiukan loukkaantunut, koska kuitenkin odotan, että äiti tulisi käymään. Katsotaan mitä verukkeita se keksii, jottei pääsisi tulemaan.

Menen pelaamaan mahjonggia, ennen kuin lääkkeen vaikutus alkaa.