Mä olen pessimistinen realisti, mutta välillä se naisen ajatusmaailma ottaa voiton. Yleensä just näin. Tänäänhän on tosiaan  4v -päivä yhdessäoloa miehen kanssa ja mies on puhunut jo pari kuukautta että "mitäs tehdään silloin" ja "harmi kun sulla ei ole silloin vapaata" ja "kyllä meidän nyt jotain pitää tehdä". Joo. Nyt sitten kun naisen ajatusmaailmani on kääntynyt kivalle odottavalle "tehdään jotain romanttista (tai edes muuten kivaa) yhdessä" kannalle niin ukko mennä posottaa kaupungille työkaverinsa kanssa Hulluille Päiville tämän avuksi ostamaan jotain freaking krokotiilipaitoja sun muita merkkihärpäkkeitä jotka maksaa miljoonia ja höpäjää samalla innosta ostaa uusi digikamera (mitä me semmosella tehdään kun vanha on ihan toimiva etkä sinä edes sitäkään juuri käytä?) ja sun muuta typerää. Minä jään kotiin ja syön jäätelöä (en jätä sulle tippakaan hah) ja pelaan jotain freaking mahjonkia taas kerran. Joo on se kivaa mutta nyt just mä odotin jotain muuta.
Mutta kun tämä "nyt kuitenkin on vain välivuosi" ja "mulla on muita hoidettavia asioita". "Me voidaan syödä romanttinen illallinen kotona". Ai niinku mitä? Ja ei syödä kun mä joudun tiskaamaan. "Perunoita ja jauhelihakastiketta" Ai jai mikä kulinaristinen ihmeellinen makuelämys. Kyllä nyt vähän saa sapettaa.
Kun ei se suostu edes menemään Raxiin vaikka mä saisin sapuskat ilmaseksi ja sekin alennuksella kun on lipuke siihenkin. Ei sillä että se olis jotenkin hienoa mutta olispa edes vaihtelua. Joo,o. Ja huomenna se menee firman saunailtaan ja jatkoille. Kuka lähtee mun kanssa sen kiusaksi johkin? Ai mut ei mulla ole varaa. Kökin siis kotona kiltisti. Joo.

233883.jpg