En voi mitään mutta Äideistä parhain on soinut päässäni perjantaista lähtien. Ei äiti ehkä niitä parhaimpia ollut, mutta minun äitini kuitenkin ja ainoa sellainen.
Paljon, paljon jäi hyviäkin muistoja.

Kiitos kaikille osanotosta, niin täällä, Facebookissa, mesessä kuin tekstiviestillä tai muuten ilmaistuista.

Niin paljon asioita jäi kertomatta ja kysymättä. Nyt en enää voi soittaa ja purkaa mieltä tai kertoa kivoista asioista. Laseista en ehtinyt kertoa, enkä mökkiprojektista. Taisin puhua äidin kanssa viimeksi viime viikon maanantaina..Isän kanssa puhuttiin viime viikolla ennen perjantaita pariinkiin otteeseen, olemme puhuneet isän kanssa nyt enemmän yhteensä kuin moneen vuoteen. Puhuimme kuinka äiti tosiaan oli nyt mennyt viikon sisään (siis viikkoa ennen perjantaita) kuulemma vielä huonompaa kuntoon, puhuin sisarellekin, ja mietimme että pitää taas koettaa saada äitiä hoitoon.. Mutta se nyt jäi sitten.

Äiti kuoli perjantaina, oli ollut aamulla hereillä, mutta sitten siinä mennyt.. Isä oli käynyt kaupassa ja kun tuli kotiin oli äiti jo poissa.

Vielä ei tiedetä varmaksi mikä syy oli, mutta jokin sairaskohtaus, varmaan sydän pettänyt.. Tai kaikki mahdollinen yhdessä, niin paljon kuin hänellä niitä vaivoja oli.. Eikä paljon itse asiaa parantanut.
Äiti vietiin keskiviikkona ruumiinavaukseen. Katsotaan saadaanko jo huomenna raporttia, vai vasta alkuviikosta.

Ensiviikon perjantaina on äidin siunaustilaisuus. Äiti polttohaudataan, vaikka en vieläkään suostu uskomaan että se olisi ollut äidin viimeinen tahto, niin kuin isä väittää. Äiti on aina, aina, kammonnut polttohautausajatusta, jota isä on sanonut omaksi tahdokseen ja äiti on halunnut Köyliöön, oman äitinsä viereen. Mutta.. Näin se nyt menee. Äidin tuhkat/uurna sitten sijoitetaan uurnalehtoon, joka on kuulemma sisaren mukaan kaunis paikka, ilta-aurinko paistaa sinne. Tiedän paikan, olen joskus pyöräillyt sen ohi, mutta en muista niin tarkkaan.
Hautajaiskukkaseksi (tai vihoksi) aion pyytää jos saisin auringonkukkasia.. Tai vaikka yhden, kaksi, ja sitten jotain siihen ympärille. Äiti piti auringonkukista. Värssyä en saa Sylvian joululaulusta, koska siitä tulisi liian pitkä, mutta ehkä teen kortin, tai sitten kysyn josko kuolinilmoitukseen voisi laittaa siitä pätkän..

Perjantaina ja lauantaina pääni oli koko ajan kipeä ja vatsani meni ihan sekaisin. Tuntui että jos ei pää ihan vielä kunnolla tajunnut asiaa, niin kroppa ainakin...

Kävimme Raumalla, kotona perjantaina, vaikka tiesin että siitä tulee vaikeaa, sen takia että äiti kuoli siellä, mutta myös siksi että isä oli aika pahassa kunnossa. Oli ehtinyt siinä sitten jo ottaa hyvin.. Otin mukaan pari juttua, muistoksi.
Käytiin myös sisaren luona, puhuttiin asioista..

On kyllä ollut niin outo ja utopistinen olo.. Välillä en muista koko asiaa ja sitten kun taas muistaa.. :(

Mies on kovasti lohduttanut ja tehnyt kaikkensa piristääkseen minua. Suloinen. En varmaan olisi muuten pärjännyt.
Sunnuntaina mies järkkäsi yllätysreissun Fiskarssin Ruukille, hieno paikka, oli oikein mukava päivä. :) Sieltä kuvia vaikka myöhemmin, kun jaksan.

Veli taas suhtautuu asiaan niin omalla tavallaan. Syyttelee kaikkia ja ei ketään, vaikka itse ei ole käynyt äitiä katsomassa muutamaan vuoteen ja soittaessakin vain haukkunut. Kyllä se välittää, se vain on sen luontoinen. Vähän jästipää. Omanluonteisensa.
Hautajaisjärjestelyihin se ei osallistu kuulemma lainkaan.
Noh. Eiköhän ne muutenkin järjesty. Kahvit juodaan oman porukan kesken sisaren luona, muutama vanhusten naapuri saattaa tulla myös, ei paljon muita.

Paljon on muutakin tapahtunut, mutta niistäkin myöhemmin. Nyt ei oikein jaksa eikä pysty keskittymään.

Ja anonyymille joka kommenteissa mietti tulevaa taloudellista pärjäämistäni nyt kun en voi äidiltäni enää saada rahaa, voin vastata: onhan mulla vielä isä jolta pumpata, hei!
Ettäs edes kehtasit kysyä. Olisit edes odottanut seuraavaa postausta.
Ja ihan muuten vain, vaikkei se kellekään edes kuulu, olemme aina puhuneet lainaamisesta, kun olen saanut vanhuksilta rahaa, mutta olemme kaikki olleet tietoisia että se on oikeastaan ollut antamista/saamista, eikä lainaamista. Toki olisin (ja vieläkin) joskus korvannut jotenkin, vaikka ostamalla tai maksamalla jotain. Suoraa rahaa en koskaan anna sinne takaisin, sen tietää mihin se olisi mennyt/menee.
Vanhempani haluavat auttaa minua. Koskaan en ole heiltä vienyt mitään väkisin.
Vanhempani eivät (ainakaan isä) oikein osaa muuten kertoa tunteistaan, tämä on keino siihen. Varsinkin isällä.