Ja väsyttävää. Nyt miehen ollessa kotona koko vuorokausirytmi menee ihan sekaisin. Ollaan kahtena yönä valvottu johonkin neljään. Eilen oli niin tuskaa, kun oikeasti halusi nukkua, mutta ei saanut unta. Kiitos iltapäivänokosten, jotka venyivät edellisen yön valvomisen jälkeen turhan pitkiksi. Argh. Tänään heräsinkin yhden jäljissä. Pop. Onneksi nyt en voi mennä nokosille, sillä pitää mennä kouluun... Ei ole rahaa, joten miehen pitää heittää minut koululle asti. Pitää sitten lusmuilla siellä pari tuntia. Taidan hilpaista lenkille. Askelmittaria voisi käyttää, nyt kun sen sai.
Mutta nyt en voi päivittää enempää, mies pörrää vierellä.