Pikkuhiljaa alkaa todellisuuteeni ilmentyä pienenpieniä pelon poikasia.
Opiskeluissa on pian ns. tulosten aika, enkä voi mitenkään selittää miehelle miksi en ole päässyt vaikkapa ruotsista läpi. Syynä on tietenkin poissaolot. Se ettei kyseisellä kurssilla edes olla nähty minua.
Kai taas selitän jotain, että "en vain ole pystynyt keskittymään ja plaa plaa luulin että pääsen läpi jos vain olen siellä mutta opettaja ei päästä läpi kun en osaa tarpeeksi" -potaskaa. Olenhan jo vanha konkari valehtelussa. :(
Kirjanpitoa ei tarvitse selittää. Mutta se ruotsi.
Pitäisi EDELLEEN ottaa yhteys opoon. En jaksa. En halua. Tunnen vastenmielisyyttä koko ajatusta kohtaan. Haluan unohtaa sen.


Mutta en voi. En SAA. 208707.jpg

Aamulla herätessä oli paha olo.