Kyllä. Se kuulemma, hienosti ilmaistuna, siis, korvassani on ollut vialla. Eli suomeksi sanottuna jumalaton kova paakku vaikkua, joka on peittänyt tuubin ja painanut tärykalvon lyttyyn. Ei ihme etten ole mitään kuullut! Tärykalvossa on nyt sitten putken poisoton jälkeen reikä, joten pitää vähän aikaa varoa korvaa pesussa. Kontrolli ja kuulotarkastus on kuukauden päästä, sitten nähdään onko kuulo parantunut. Ainakin nukutuksesta herätessä kuulin "huonolla" korvalla kuin ei mitään, mikä oli aika ilahduttava juttu! :)
Koko homma meni nopeasti, 8.30 mentiin ja 9.30 lähdin jo saliin. Nopeata. 11.30 aloin olemaan siinä kunnossa että jaksoin nousta ja katsoa kelloa. :D
Nukutuslääkäri ei meinannut millään saada kanyylia suoneen, vasempaan käteen yritti ainakin kolme kertaa, sitten taipeeseen (sinne mistä verikoe otetaan) eikä mitään! Meinasin jo turhautua siihen, tuntui niin kipeältä, kaikki joille on nukutuskanyyli laitettu tuohon käden selkään, tietää miltä se tuntuu. Lääkärikin jo kysyi, että kestätkö, että voin kyllä laittaa kaasunaamarinkin, jos vain kestät sen, johon minä että ei ei, tiesivät jo siellä kun olin infonnut, että happinaamari tekee minulla pahaa, tukahduttaa. Sitten päätettiin kokeilla vielä kerran, oikeaan käteen ja onneksi silloin onnistui!
Se on niin jännä tunne, se kun ensin annetaan kipulääkettä, ja tulee sellainen pyörryttävä tunne, ei tee pahaa ollenkaan, mutta pyörii ja sitten laitetaan nukutusaine ja silmät alkaa pikkuhiljaa luppaista..
Olin jossain vaiheessa nukutusta purrut huuleenkin, auts.
Korva särki hiukan herättyä, mutta Burana hoiti homman. Pitää varmaan ottaa vielä illaksi.

Sitten käytiin hakemassa Bobinille puruja Puutorin Akvaariosta, ja siellä oli uusia rotanpoikasia! Voi hellanlettas kun olivat pieniä ja suloisia! :)))

Ja sitten kotiin syömään, oli ihan törkeä nälkä, kun sain sairaalassa vain mehua ja pienen jogurtin.

Ja sitten Bobin kultamuru vietiin hoitoon. Oikeasti olin ihan hermostunut koko ajan siellä ja kun lähdettiin pois, itkin. Ehkä vähän hölmöä, mutta Bobin on mun muruni! Tui! Annoin yhden paitani sille sinne mukaan, että on tuttu haju ja pilttiä herkuksi. Ikävä tulee :(

Niin, siis, joo, ollaan lähdössä reissuun :D Appi leppyi. Mutta meillä molemmilla on kyllä vähän kankea olo, mieskään ei oikein osaa enää olla isänsä kanssa luontevasti, mitenkäs sitten minä. Appi oli hiukan maistissa tänään, kunpa olisi huomenna ajokunnossa, ettei tule aamulla soittoa miehelle että saa ajaa... Hmph.

Nyt ollaan pakkailtu (tai siis minä...) ja mies poraili kylppärin viimoset reiät ja se on sitämyöten valmis. Voin laittaa kuvaa siitä kun palataan.
Mutta tuo miekkonen saisi  kyllä alkaa kanssa pakkaamaan, ettei jää aamuun.. Argh... :D

Vii aar koing tu holidei!