Vaikka viime viikko tuntui pitkältä, niin yhtäkkiä sekin on jo ohi. Kummasti aika kuluu.

Miehen isä siis joutui sairaalaan lauantaina, itseasiassa jo lauantai-aamuna, vaikka mies sai tiedon vasta iltapäivällä. Appi kun ei ollut tiennyt sairaalaan tuotuna mistään mitään ja lähiomaisten haku kesti. Appi oli tajuttomana sairaalaan tuomisestaan aina tiistai-iltapäivään asti. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä käytiin miehen kanssa Tyksissä, kun lääkäri soitti yöllä yhden aikaa ja tiedusteli lähiomaisten kantaa elvytykseen, jos sellainen tilanne tulee... Aika lähellä käytiin. Mies oli koko viime viikon kotosalla ja hoiti apen asioita ja siivosi tämän asuntoa, hoiti laskut ja hävitti monta muovikassillista viinapulloja. Tuosta varmaan selviääkin kaikille miksi appi oli sairaalassa.. Nyt tilanne on se, että appi on kotona, mutta yksikin ryyppy voi olla se viimeinen. Maksa ei toimi kunnolla, apellahan oli maksakooma, siksi hän oli tajuttomana.
Ei oikein kukaan tiedä mitä nyt ajattelisi, itse olin varsinkin heti apen herättyä aika kriittinen, koska tuntui ettei appi ollut oppinut mitään koko jutusta, vaikka lapset olivat joutuneet jo miettimään, että herääkö se isä vai ei.. Mutta ehkä jotain on kuitenkin mennyt apen päähän, sillä esim. lauantaina hän oli ihan sen oloinen, että koettaa olla ilman viinaa. Käytiin lauantaina tosiaan tyhjentämässä apen paattia, joka nostettiin torstaina talvisäilöön apen pihalle.
Mikä kaikkein eniten kiukutti ja ehkä kiukuttaa vieläkin, on että appi on tiennyt, että maksassa on vajaatoimintaa jo toukokuusta asti!! Lääkäri on sen sanonut ja myös hyvin selvin sanoin kertonut, että juominen on lopettettava. Olivat tarjonneet AA -palveluja, mutta appi ei ollut kiinnostunut.. Nyt sairaalassa ollessaan herättyään oli suostunut tapaamaan pari ihmistä asian tiimoilta.
Mutta saa nähdä nyt, miten tästä eteenpäin... Toivotaan parasta.

Torstaina oli myös se minun työkkärin kurssin haastattelu. Ihan suht positiivisella mielellä olin sieltä lähtiessä, mutta huomenna tai keskiviikkona sitten saa tietää pääsinkö mukaan vai en.. Haastattelu meni mielestäni ihan hyvin. Turun työkkärin nainen muistutti siinä haastattelun aikana, että minulla on työnhaku mennyt umpeen, olin ihan unohtanut sen ja lupasin hoitaa heti haastattelun jälkeen sen kuntoon. Minkä teinkin, ja samalla kuulin omalta työkkäritädiltäni että tuolle kurssille oli siinä vaiheessa paikkoja enää 4.. Ja perjantaina oli vielä haastatteluja.. Vähän karisi positiivisuus, mutta mutta..


Puluja Turussa sillan alla tuulensuojassa.

Haussa on kuitenkin toinenkin kurssi, jonka hakuaika menee umpeen vasta puolen kuun jälkeen. Jos ei tähän ekaan niin sitten ehkä tuohon toiseen..

Mies kävi keskiviikkona ajamassa apen veneen nostopaikalle ja minä tietysti änkesin mukaan, vaikkei minusta ole paatissa mitään muuta kuin haittaa :D Pääsen just ja just sinne kyytiin ja pois, jos paatti on perä edellä laiturissa kiinni, mutta muuten en tiedä mistään mitään. Miehellä olikin yksi työkaverinsa apuna köysiä hoitamassa jne. Minä keskityin sitten kuvaamiseen laiturissa ja matkan aikana.. :D

Päivä oli kaunis, mutta aika tuulinen.

Ajaminen oli aika töyssytystä kun päästiin aukealle ja lisättiin vauhtia. Muuten oli oikein kiva keli eikä tuultakaan juuri huomannut.

Naantalin rantaa.

Tämä kuva on hassu, vähän kuin vanhanaikanen. Kuva on otettu paatin "ikkunan" läpi. Siis veneessä on sellainen sininen muovikatos, missä on sivulla ja takana muoviset ikkunat.

Tämä on napattu sen takaikkunan läpi :)

Söpöt talot ruskan keskellä.

Veneeseen meno sujui aika mallikkaasti meikäläiseltä ja matkakin oli mukava. Ongelmia tuli siinä vaiheessa kun tultiin sinne nostopaikan satamaan ja huomattiin että paatti on ajettava keula edellä siihen laituriin... Apua!! Minä en ole merenkävijä ja inhoan kävellä siinä kannella enkä ole ikinä hypännyt siinä keulasta laiturille... Lievä paniikki syntyi siinä ja vähällä oli etten jäänyt paattiin :D
Miehen kaveri meni edeltä laiturille ja lupasi ottaa kiinni kun hyppään alas.. meikä panikoi ja panikoi, siis siitä on joku metri hypättävää alas ja siinä keulassa on ne metallikaiteet, jotka jättää ihan keulaan semmoisen surkean pienen kolon, mistä mahtuu yksi jalka.. Eli piti tavalaan hypätä yhdellä jalalla sinne.. Ja mulla on korkeanpaikan kammoa ja paniikissa kun olin niin jalat oli ihan haperoa ja sitten kun hyppäsin niin tietysti sitten kun tömähdin sinne laiturille (siis kamala kumaus :D) niin jalat tietty petti alta ja humahdin persiilleen ja melkein vedin miehen työkaverin päälle kun se tosiaan otti vastaan :D Voi nolo :D Onneksi siinä satamassa ei ollut kamalasti muuta porukkaa... :D Siis apua, mikä tilanne... lol. Onneksi sitten mieskin, joka tuli mun jälkeen laiturille, epäröi hetken aikaa siinä keulassa, ennen kuin pääsi alas.. Mutta n-o-l-o-a...... XD Olisinpa edes kevyempi niin en olisi about hajottanut koko laituria ja kajauttanut itteäni siihen niin että varmaan satakuntaan asti kuului... :D :D :D

Ehkä toivun tuosta kokemuksesta vielä joskus.. :D Tai sitten pysyn vaan tiukasti maan kamaralla... :D

Ennen kuin nolaan itseäni enemmän kertomalla ties mitä, niin vaihdan aihetta ja näytän tämän ihanan pinssin jonka Desthea toi minulle sunnuntaina käydessään teellä! Vähänkös söpö! <3 Mies sanoi että kyllä nyt on fiksun näköinen pöllö! :D Tottakai se on fiksu!

Mutta mutta, kyllä tässä nyt taisi tulla ne oleellisimmat asiat kerrottua, palataan taas jos vaikka olisi kivaa kerrottavaa tuon kurssin tiimoilta!