Life is meant to be big fun
You're not hurtin' anyone
Nobody loses
Let the music make you free
Be what you wanna be
Make no excuses
You gotta do it, (do what you wanna do) you gotta do it your way
To gotta prove it (say what you wanna say)
You gotta mean what you say
You gotta do it, (go where you wanna go) you gotta do it your way
You gotta prove it (just do it)
You gotta mean what you say

 

Tämän hetkinen fiilis. Mä haluan olla just mä enkä enempää. Ei kauheita vaatimuksia elämän suhteen. Mennä vaan eteenpäin. Tässä on ihan hyvä. Miksi pitäisi olla "jotain enemmän"? Mitä? Työ? Lapsia? Typerää ehkä muista mutta minä haluan vain liukua massan seassa, piilossakin. Elämän mukana. Ei minua harmita jos en saavuta mitään kummallista elämässä. Kun vaan saisi olla. Ihan rauhassa. Ei minusta oikein ole "normaaliin elämään". Mitä se sitten muka onkin. Miksi pitää "tässä iässä" olla suunnitelmia, haluja, ura, lapsia, harrastuksia, velvollisuuksia... Mies saa tehdä jos haluaa, minä menen mukana. Eikö se kävisi? Mies on saanut mökinkin kasaan, eikö se riittä vähäksi aikaa? Miksi aina pitäisi olla jotain uudistuksia? Aina jotain LISÄÄ. Kauheita paineita. Olis paljon kivempaa olla vaan. Eikö?

No niin, sainpa jotain purettua. Nuo yllä olevat ei sikäli liity mihinkään mitä nyt aion seuraavaksi kirjoittaa, eivätkä ne ole olleet syitä yhtään mihinkään, kunhan vain olen halunnut sanoa nuo asiat pois jo liian pitkän aikaa.

Sitten kuulumisiin. Odotankin jo innolla paria kommenttia...... ;P (muuten onkin ollut sillä saralla kumman hiljaista.. silloin kun menee ns. hyvin ja on "normaali ihminen" ei kukaan tule nillittämään. on se kumma.... ;D)

Työelämävalmennukseni loppui tuossa kuun vaihteen tietämissä. Ihan jos nyt voi sanoa "yhteisymmärryksessä". No sikäli niinkin; kumpikin osapuoli mietti toisen olevan ihan perseestä. Että yhteisymmärrys kohillaan.. Paikka olisi ollut tosi kiva, osa työkavereistakin oikein mukavia, tehtävät kivoja ja etuudet (ilmainen kama) oikein kohillaan, mutta pomo. POMO. Jostain kumman syystä kemiamme eivät ns. kohdanneet ja pomo teki minusta alusta alkaen kamalan ihmisen, laiskurin ja lusmun. Mikään ei ollut hyvin. Puhui minulle hyvin tylyyn sävyyn ja syytteli "epämääräisistä poissaoloista". Joita siis olivat ne 4 päivää joista minulla oli SAIRAUSTODISTUKSET hemmetti. Epämääräisiä poissaoloja, tosiaan..
Kauhea kiire koko ajan, kaiken olisi pitänyt olla valmista jo viime viikolla ja mikään ei ikinä riittänyt. Parin päivän töissä olon jälkeen huomasin myös että työilmapiiri oli aika kireä. Työtoverit ilmeilivät pomon takana, pyörittelivät silmiään yms. Selän takana pomoa haukuttiin. Eipä sillä, työkaverini yritti kerran seurassani sanoa nätisti pomolleen yhdestä asiasta, mutta eipä tämä ottanut onkeensa, jos edes tajusi että jokin oli huonosti.. Taukoja ei olisi saanut pitää, hyvä jos teekupin ehti minuutissa juoda per päivä "kahvitaukona" ja ruokatunti oli yleensä n. 15 min, jos sitäkään. Ja silloinkin oli yleensä pomo vieressä luettelemassa listaa kaikista tehtävistä joita pitäisi (olla silläkin hetkellä tekemässä) tehdä.
Liian vähän työntekijöitä ja kuuro pomo. Sepä siinä.
Työkkärissä selitin oman osani (ja pomo epäilemättä puhelimessa omansa..) ja työkkärin neuvojani päätti olla tekemättä kyselyä asiasta, koska hommaa olisi ollut mahdoton jatkaa. Onneksi en sentään sittenkään ollut siellä vakituisena! Täytyy katsella josko näen työkaverini piankin uudessa ABC-myymälässä töissä, oli sinne hakenut päästäkseen tuolta pois...

Nyt sitten vain katselen josko löytyisi uusi harjoittelupaikka tai jopa vakituista. Mutta niin kuin Saoka omassa blogissaan on jo sanonut, olisi kiva jos töissä viihtyisi eikä vituttaisi aina ennen ja jälkeen työpäivän. Ei minusta työn kuulu olla sellaista jossa on "pakko" käydä. Epäilemättä sellaisiakin ihmisiä on jotka noin tekevät, mutta kyllä se ennemmin tai myöhemmin hajoittaa pään. Sanokaa mitä sanotte.

Huono tuuri, eipä siinä kai muuta. Ei aina voi "naksahtaa kohilleen". Kerran näinkin. Kyllä minusta onneksi on aina ennen pidetty harjoittelupaikoissa yms.

Ja ihan vain ennen kuin joku kommentoi tästä: voin olla laiska paska, mutta töissä en lorvi. Hulluksihan sitä tulisi, jos siellä vain istuksisi. Siltä osin on kyllä minulla moraali kohdillaan.


Mies osti puolivälissä töitä tämän minulle tsempiksi. Hän kävi kerran toisella kirpputorilla asiakkaana ja kuuli pomon selittävän siellä ja sanoikin minulle että jo siinä muutaman minuutin aikana hänelle tuli sellainen olo, että ei kyllä itse kestäisi sellaista.

Onneksi töistä jäi jotain kivaakin käteen. Muunmuassa materiana viimeisen vaate/tavaratyhjennyksen saaliit:


Ihana sininen paita somalla paljettirusetti koristelulla, uskomatonta ettei kukaan tullut tätä kyselemään! Soma koru, joka ehkä päätyy kaulaan, ehkä vaikka nukkikseen ja ihana pikkuveska/meikkilaukku! Tässähän ois melkeen oikein bile bling blingit valmiina..


Veska/pussukan sydämet. <3

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä:


Oli ihan pakko pelastaa tämä Aarikan tipunen roskiin joutumiselta!

Nyt tuli mies kotiin koulutuksesta, loppuviikko onkin hänellä pekkasia ja seuraava talvilomaa. Josta osa menee mökillä, ainakin hänellä ;D

Minä puolestani menen huomenna punnitukseen ja mietin josko käytän kevään hyväntekeväisyyteen. Laihduttamalla lukutaitoa -kampanjasta kannattaa klikata tietoa vaikka googlesta!