Sainko pienen kohtauksen, kääk!

Oli korvalääkäriaika äsken, sen huonon kuuloni takia. Lääkäri kyseli ja tutki ihan normisti, sitten se tiirasi jollain isommalla vehkeellä korvaan ja kokeili ääniraudalla kuulenko sen värinän korvan takaa luusta, korvan vierestä ilmasta ja otsasta kiinni. :D Aika jännää. Otsassa se ääni kuului vain oikeassa korvassa. Mitä siitäkin sitten pitää päätellä....
Sitten se totesi, että käyppä tuohon makuulle niin otetaan tuo putki pois, liotellaan sitä ensin ja *käynnistää ison hurisevan vehkeen* otetaan pois... "Ja tämä ei sitten ole ihan kivuton toimenpide". Tässä vaiheessa minä pomppaan ylös salamana ja totean, että ei kiitos mulle just nyt.
Sitä kuulemman yritettään ensin imeä pois (iljettävää ja äänekästä) ja jos ei lähde niin sitten jollain piikillä sörkitään... NOUVEI!
Sain nyt sitten 10 päivän kuurin korvatippoja, että saan itse liottaa korvaa ja sitten varaan ajan terveyskeskuslääkärille joka yrittää sitä pois.. Ja jos ei saa niin.. Sitten TYKSiin ja nukutukseen. Mua ei sörkitä..

Lääkäri oli kyllä oikein mukava nelikymppinen mies, virnuili siinä sillai ärsyttävän vinosti, johon itse reagoi miettimällä että hymyilläkö (siihen on pakko vastata hymyllä :D) vai polkeako jalkaa maahan kuin pikkulapsi.. :D
Sen jälkeen kun pomppasin tutkimustuolista ylös yritin kysellä, että mitenkä se toimenpide sitten yleensä tehdään (tässä vaiheessa en tiennyt), niin tämäpä vastaa, että tässä se yleensä tehdään. Aijaa? XD Tarkensin sitten että MILLÄ se yleensä tehdään ja sitten se suostui vastaamaan.. Humoristimiehiä.. :D
Tuollaisia lääkäreiden oikeastaan kuuluisi olla. Mutta sen sörkkimisen voi jättää pois.

Notta näin.

Mutta lievä kohtaus tuli, olin punainen ja hermostunut ja hikoilin kuin possu.. :D
Tiedättekö, paniikki/hermostushiki haisee pahemmalle kuin urheiluhiki? :D Todella mielenkiintoista... Eikö?

Menen rauhoittumaan.
344802.jpg