Ei oikeen tiedä että mitä taas pitäs miettiä. Äiti soitti. Juonut, tietty, ja voi voi kun hammaskin lohkesi ja etc. "Me laitetaan sulle rahaa tulemaan". Ok. Kiitos. Pitääkö mun nyt sitten olla taas kun ei mitään. Pakko tunnustaa että rahaa on ollut ikävä. Siis tuolta suunnalta tulevaa. Ehkä olen puoliksi kuin ei mitään, niin että saan rahaa, mutta aina kun alkaa valitus tms. niin en kuuntele... keksin vaikka tekosyyn lopettaa puhelun... Hmm...

Muuttaminen on oikeasti ihan todellisuutta, mutta sitä ei tajua. Mä en jotenkin pääse osalliseksi siihen mitenkään. Mies menee varmaan joskus katsomaan sitä kämppää, ja varmaan isänsä kanssa. Entäs minä? Mäkin haluan osalliseksi. Mies ottaa lainaa kaiketi sitten sitävarten, että saa rempattua sen kämpän. Musta tuntuu etten uskalla sanoa mitään omia toiveita, kun kerran se on MIES joka kustantaa. Ääh.

On ollut jo jonkin aikaa ihan down olo, kaikki harmittaa, erityisesti minä itse itseäni. Muutto ja vanhukset ja kaikki. Selkä perskele. Operation desert storm sentään on yhtä suloinen kuin ennenkin <3 (siis poitsut)

Tuntuu että sitä vaan on ja vanuu ja kärvistelee omassa harmituksessaan. Joskus se on ihan kivaakin, mutta vaan tiettyyn pisteeseen asti. Jos ymmärrätte.

Pitää orientoitua taas rahanhakuvaihteelle, eli metsästää edes jotain työpaikkaa. Tuntuu vaan että jos en minä saa töistä tarpeekseni, niin ne siellä saa musta tarpeekseen.

Aaargh.

              1898353.jpg