... niin on monet todenneet kun on kuulleet mitä on tapahtunut. No toivottavasti näin, ettei ainakaan enempää tulisi jatkumoa näille tapahtumille. Kyllä tässä ihan on liikaa jo ollut, kiitos vain.

Siskonpoika oli tiistaina mennyt tyttöystävänsä kanssa poikkeamaan raumalla ja kun kukaan ei avannut ja Roope oli haukkunut niin olivat soittaneet huoltomiehen avaamaan oven. Sieltä olivat sitten isän löytäneet. Oli ollut makuuhuoneessa sängyn vieressä lattialla selällään. Ei oikein tiedetä että oliko mennyt siihen tarkoituksella vai ei, kun asento oli osittain sellainen että olisi voinut ajatella menneen siihen nukkumaan. Toivotaan että nukkuessa oli sitten lähtö tapahtunut.

Minä melkein olisin jo tiistaina mennyt paikanpäälle, mutta sovittiin että menen vasta keskiviikkona ja silloin käytiinkin sitten hoitamassa asioita mm. hautaustoimistossa ja kerättiin jo yksi roskasäkkipaketillinen tavaraa pois. Velipuoli, siskonpoika ja siskopuolet olivat yltiöahkeria ja tyhjensivät kämpän perjantaina, tilasivat lavan, ja siivosivat kunnon tököteillä kaikki paikat. Joitain juttuja minäkin keskiviikkona keräsin talteen kotiin vietäväksi ja nyt maanantaina oltiin miehen kanssa taas raumalla kun oli isän saatto sairaalalta kappelille. Otettiin samalla mukaan niitä tavaroita ja vietiin vielä yksi satsi tavaraa kaatopaikalle. Minäkin edellisviikolla soittelin erinäisiin paikkoihin sulkeakseni mm. puhelinta ja sähköä ja tänään oli meillä käymässä pappi. Olikin hassu sattuma, että isän siunaava pappi on äitiyslomasijaisuudella raumalla ja asuu itse turussa. Kävi hyvin niin sopi että hän tulee meille puhumaan siunaustilaisuudesta yms.

Olikin todella kivan oloinen naispappi, pidin kovasti. Ymmärsi heti sen että isä ei ollut kovin uskonnollinen, sanoin suoraan isän omat sanat: "kun on avaruuteen asti ihminen mennyt eikä kukaan koskaan ole taivasta löytänyt niin ei sellaista ole". Pappi oli kovin ymmärtäväinen ja lupasi pitää tilaisuuden yksinkertaisena eikä "julista" liikaa. Minäkin päädyin siihen että tilaisuudessa lauletaan vain yksi virsi.

Isänhän viimeksi elossa näki juuri siskonpoika 16. päivä perjantaina, ja hän löysi siis isän 20. päivä tiistaina. Oikeuslääketieteellinen avaus suoritettiin jo löytöpäivän jälkeisenä päivänä ja tiedot saimme jo perjantaina, veli(puoli) soitti poliisilaitokselle ja kysyi. Ilmeisesti kuolinpäivä oli lauantai. Maksa oli pettänyt, isällä oli vatsassa kolme litraa nestettä ja rinnassa kaksi. Kun ei elimistö toimi niin neste kertyy sisälle. Lisäksi selvisi että isällä oli ollut sepelvaltimotauti ja keuhkoahtauma. Aika yllätys kun isä ei ole ikinä lääkkeitä mihinkään syönyt ja lääkärillä on käynyt varmaan viimeksi vuosikymmeniä sitten. Näin pitkään sitten kuitenkin eli ilman lääkitystä. Olisiko pidempäänkin jos ei olisi juonut, sitä ei tiedä. Aikamoista..

Tiistaina ennen kuin tieto isän kuolemasta saavutti minut, soittivat täältä mielenterveyspolikliniklalta tms. että minulle olisi aika varattuna olikos se torstaiksi vai perjantaiksi. Sopivaan saumaan, etten sanoisi..... Kävin siellä ja nyt olin tällä viikolla tiistaina ja perjantaina on kolmas arviointikäynti. Veikkaukseni on että ne haluavat että alan siellä taas käymään. No, onhan tässä kaikenlaista ollut ja elämäntilannekin aika hankala vähän aikaa....

Sunnuntaina oli vähän piristystä kun käytiin Lahdessa. Miehen vanhempia sukulaisia asuu siellä sekä myös minun tuntemani Windi ;)
Lähdettiin jo aamulla aikaisin reissuun, puoli kahdeksan aikaan (ja minä hullu heräsin jo viiden maissa) ja oltiin perillä hiukan ennen yhtätoista. Kyllä oli pienoinen shokki kun oltiin ajettu tunnin verran lahteenpäin ja oli täysi talvi... Lahdessa suditeltiinkin sitten liikennevaloissa. Ihan uskomaton ero, täällä ei ole lunta enää kuin varjopaikoissa (eikä muuten tartte enää tullakaan, kiitos) ja siellä oli varmaan puolisääreen lunta... :D

Seisakki -nimisen grilli-kahvilan edestä otettu kuva. Käytiin välikaffeilla/teellä ettei ihan oltaisi nukahdettu.

Auton etulasin läpi otettu kuva hieman taukopaikan jälkeen.

Jossain kohtaa menomatkaa sivuikkunasta napattu kuva.

Että semmonen kevät siellä :D Aikaisemmin matkalla nähtiin muuten soma kettu joka istuskeli pellolla. Lahdesta takaisin tullessa bongasin tienvarrelta kaksi töyhtöhyyppää. Ja joutsenia on muuten paljon liikkeellä. Maanantaina rauman reissulla nähtiin Laitilassa pellolla useamman kymmenen joutsenta lepäämässä.

Mutta lahdesta, siellä oltiin sukulaisten passattavana, huh, ensin saatiin namipannaria kun saavuttiin ja pienen koiranulkoilutuksen jälkeen olikin sitten vuorossa naminami perunamuussi ja lihapullat! Voi kun herkkua. Olin aivan täynnä! Jälkiruuaksi saatiin vielä jäätelöannokset. Kyllä oli ähky olo hetken. Tuntui ettei muuta siellä tehtykään kuin syötiin :D Heh.
Infosin Windiä että tulen sinnepäin ja sovittiin että tavataan yhdessä kauppakeskuksessa jossain vaiheessa päivää ja niinhän siinä kävi ettei tuolta "ravintolasta" päästy liikenteeseen kuin vasta viiden maissa ja kauppakeskus sulki ovet jo kuudelta. Mutta ennätettiin kuitenkin nähdä ja jutella ja törsätäkin :D Minä ostin Bijou Brigittestä kolmen pienen korviksen paketin, lilat, turkoosit ja valkoiset renkaat, jos olisin enemmän varoissani, olisin ostanut sieltä ne miljoona ja yksi pöllökorua ja -tavaraa.... Ensi kerralla :D
Sitten käytiin ostamassa pikkupikarit jätskiä (ja just kun minä olin semmoistakin syönyt.. jätskiä mahtuu aina) ja juteltiin ja sitten vielä pikapikaa suunnattiin Sinelliin johon olisin voinut jäädä vaikka pariksi tunniksi, mutta valitettavasti aikaa oli vain pieni hetki ennen paikan kiinnimenoa.. Yhyy. En saanut tuhlattua kuin seitsemän euron verran :D Pikkuisia helmiä ihania sävyjä, gun metal -korurenkaita ja pari riipusta; avain ja pöllö, yllärit. :)
Sitten siirryttiinkin ulos kauppakeskuksesta odottamaan Windin kyytiä ja naurettiin mm. yhdelle pakettiautolle jossa oli sisällä koristeena pinkki muovinen kalu.... Kaikenlaista sitä. Meillä on autossa vain maikkarin pöllön poikanen, ai jai. :D
Mutta kiva oli tavata Windiäkin ihan livenä, vaikka jäikin aika lyhkäiseksi tuo aika. Voin sitten kesällä mennä pidemmäksi aikaa riesaksi jos rahatilanne suo. :D
Kotona oltiinkin sitten vasta joskus hmm kymmenen maissa. Kyllä tuommoiset pidemmät reissut pitäisi tehdä yöpymisen kanssa. Tulipahan hyvin uni niin ei tarvinnut sitten valvoa ja miettiä seuraavan päivän isän saattoa.

On tässä kivaakin siis ollut, vaikka ehkä on päällimäinen olo ollut jokseenkin turta.. En oikein tiedä olenko surullinen vai mitä.. Tietysti olen itkeskellyt jne, mutta jotenkin on outo olo. En vain jotenkin sisäistä, että minulla ei ole enää vanhempia. Tuntuu niin tyhjältä. Vaikka tiedän että on sukulaisia ja kavereita, mutta silti jotenkin. Kummallinen olo. Ehkä se tästä sitten selkenee, suuntaan tai toiseen. Viime viikonloppuna jaksoin ahertaa taas korujen parissa, niistä voin laittaa taas erikseen postausta jossain vaiheessa. Mutta nyt lopetan, on tässä jo tuherrettu jonkin aikaa tämänkin kirjoituksen parissa.

Ainiin, laitan tähän vielä kuvan tuossa joku aika sitten Tiimarista ostamistani piristysjutuista:

Ihanat lintuhäkkituikkuhärpäkkeet ja vaalea kukkapurkki.