Siis mihin se viikonloppu meni... Onks oikeesti huomenna pakko herätä varttii vaille kuus?
Viikonloppu meni vähän laiskotellessa, mutta eipä kai se väärin ole. :D


Lauantain alkuiltaan kuului musiikkia, hiukan myöhemmin lätkäistiin kasvoille naamio ja lakattiin kynnet oranssilla! Tykkään hirmusti tästä sävystä!


Loppuiltaan kuului mm. cocista (siis ei lasista huolimatta Guinnesia), Creamy minttu-suklaajäätelöä sekä Suomen peli joka päättyi ihan loistavasti! Ja ei, en jaksanut syödä koko lootaa kerralla :D

Huh huijaa, vähän jänskättää ensi viikko, yksi työkaverini jonka kanssa ollaan kaverustuttu ja jonka kanssa ollaan joka päivä juoruiltu, lähtee tiistaina kahdeksi viikoksi etelään ja apua kenen kanssa mä sitten juttelen?? Lisäksi tämä kuu vielä mennään näillä järjestyksillä, kesäkuussa meidät jaetaan tiimeihin ja valitettavasti jouduimme eri tiimiin, plääh. Onneksi pääsin sentään sen kivemman tiimivetäjän joukkioihin! Jess! Mutta tämän kuun joudun vielä "sietämään" sitä toistakin.. Onneksi ensi viikolla sitä ei tarvitse katsella kauheasti kun on aamuvuoro ja se tulee vasta joskus puolen päivän aikaa yleensä töihin.. Muuten ihan kiva tyyppi, huumorintajuinen etc. mutta aivan järjettömän tiukka puhelujen kuuntelija! Siis viime keskiviikkonakin se istui mun selän takana KOLME tuntia luurit korvilla ja kuunteli mun puheluja... Oikeesti siinä palaa hermo! Ja kun se aina vain marmattaa siitä mitä jäi sanomatta eikä juuri muista kehua jos jokin meni hyvin.. Siis kuuntelujen pointti on ihan hyvä, saa siinä samalla suoraan esmes apua jos jotain ei tiedä ja vinkkejä mitä kannattaa millekin asiakkaalle sanoa jos ei itse hoksaa, mutta muuten se on ihan hirvittävän hermoja raastavaa!! Olen tähän mennessä ollut aivan paniikissa joka kerta, inhottaa kun joku kuuntelee, kun tuntuu ettei tiedä mistään mitään (eikä tietty siihen kuuntelijaam verrattuna kaikkea tiedäkään) ja ne vähätkin mitä tietää menee piiloon jonnekin.. Keskiviikkona taas olin vain alistunut siihen hommaan, myötäilin vain aina kun sanottiin että "olisit voinut sen ja sen kysyä/sanoa" ja soitin seuraavan puhelun.... Kun ärsyttää, en halua jankata tai pakkotyrkyttää ihmisille mitään ja joskus asiakkaista kuulee/vaistoaa että se on ihan sama mitä sanoo tai tyrkyttää niin ne vaan ei ole kiinnostuneita asiasta, siksi tuntuu turhalta hukata aikaa ja mahd. vielä kiukustuttaa se asiakas jankkaamalla.. Mutta ei kun vissiin vaan pitäisi antaa oikein veemäinen kuva dna:n puhelinmyyjistä... Argh. Veemäisyydestä puheenollen, olen oikein kiusallanikin oikein kohtelias ja iloinen niille kaikkein kettumaisimmillekin ihmisille, kiitän ja toivotan iloisesti hyvää päivän jatkoa tms.. :D Lol, pienestä saa ihminen tyydytyksen kun saa sen veetumaisen asiakkaan ajattelemaan että vaikka se kuinka yritti kettuilla niin ei silti saanut minua masentumaan/lannistumaan :D Nottas tiiätte, ei auta se kettuilu, ei lainkaan :D

Joopa, tulipa vuodatus, tästä saa kai sen käsityksen että koko paikka on perseestä, mutta ei se ole, pomot on kivoja ja huumorintajuisia ja aika lupsakoita (paitti nyt toi yks) ja ilmaista kaakaota/mustaherukkamehua/teetä saa litkiä ja työkaveritkin on ihan kivoja ja hauskoja. :) Toimistokin on hieno, vanhassa rakennuksessa kun on. Lisäksi siellä on pääväreinä musta ja punainen, mikä yllättäen sopii sinne hyvin!


Välikuva, Naantalista tämäkin.

Vitsit olen tässä taas haaveillut tatuoinneista ja kulmalävistyksestä sekä tietysti kampaajasta. Kampaajalle kyllä menen ensi tilistä, pakko! Väriä päähän (samassa pysytään) ja hiukan päältä lyhyemmäksi että saa tuuheutta, nyt alkaa olemaan niin pitkää että roikkuu vaan vaikka mitä tekis, muuten en pituutta ota pois, haaveissa pidempi vaalea tukka :) Tatuoinnin haaveilu on kovaa, mutta ei ihan heti toteutettavissa hinnasta ja jonoista johtuen.. Paikka jonne haluaisin on varattu jonnekin elokuuhun asti... :D Mutta samaisen paikan lävistyspuolelle saatan mennä aiemmin, haluan!! kulmalävistyksen!! On se jo aikakin, kun monta vuotta haikaillut... Varmaan teinistä asti :D Tatuointikin on jo useamman vuoden haave, niin ehkä senkin uskaltaa ottaa kun ei varmaan sitten kadutakaan kun on miettinyt ikiajat. Mietityttää vain että otanko ensin ne tähdet tuohon oikeaan silmäkulmaan/ohimoon vai jonkin pöllöjutun jonnekin selkään/käsivarteen tms... Hmm.. :D Aikamoisia suunnitelmia, läväri vasempaan kulmaan ja oikea puoli tatuoiduksi :D Mutta haluun!!


Kuvassa tatuointi-idolini, Kat von D, amerikkalainen tatuointiartisti, aivan mahtavia tatuointeja tekee ja hänen innostamanaan haluan samantyyppisesti tähdet silmäkulmaan!

Loppuun vielä kukkaisa pöllökuva, kun en itse ole nyt viimeaikoina ulkona kuvaillut: