- ja ennakkoon, kun olen niin utelias.. Vaikka ei missään kyllä kieltoakaan ollut ;D

Postiluukusta nimittäin tipahti kuori ja koska mitään kieltoa missään ei ollut (en ainakaan nähnyt) niin avasin sen heti.. :D Ja mitäs ihanuuksia sieltä taas tuli!! Voi jestas!!

Kolme erilaista kaulakorua (yhtä voisi kyllä kieputtaa ranteeseenkin) made by Saoka!

1247233875_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämä on hauska, ihanan värinen violetti ketju ja nappi on mielenkiintoinen ja nuo helmet tulee niin hauskasti tuolta napista!

1247233883_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ihana sykkyräkoru, joka on pituudeltaan samaa luokkaa kuin seuraavaksi esiteltävä koru, ja kelpaa vaikka sen seurana pidettäväksi, tämän voisi myös kietaista ranteeseen. Ihana! <3

1247233891_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1247233898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nyt olen muodikas! Ihana kerrostettu kaulakoru!! Oih ja voih! <3 En kertakaikkiaan saanut siitä edustavaa kuvaa, mutta ihana se on. Asettuu just hyvin kun laittaa kaulaan! Tämä on ihana! <3

Isot megakiitokset Saokalle!! Ihania koruja olet taas tehnyt! Sunnuntaina joku näistä pääsee kaulaan! :)

Muuten ei varmaan synttäreitä sunnuntaina juhlisteta, lahjankin kun jo sain ennakkoon.

Sisko saattaa miehineen tulla moottoripyöräreissulle huomenna tänne, jos on kaunis ilma. Jos saisi sieltä vielä lahjaa ;D No ei..

Ainakin muutamia valokuvia.. Minä kun en torstaina äidin uurnan laskutilaisuudessa kuvia näpsinyt kun keskityin parkumiseen siskon vierellä... Mutta siskon mies toimi kuvaajana ja lupasivat että laittavat "tikulle" kuvia ja tuovat sitten huomenna jos tulevat. 

Nyt on sitten äiti saatettu maan lepoon, ihan kunnolla. Vielä kun saisi sen tiedon, että mihin äiti lopulta kuoli.. Ja sitten on kuitenkin se joku perunkirjoitus mistä en tajua mitään, mutta ei siellä kuitenkaan mitään muuta tapahdu kuin kuulemma viedään vaan laskut hautaamisesta sinne ja todetaan ettei äidillä nyt vaan kertakaikkiaan ollut omaisuutta.

Ensimmäinen laskukin on jo hautausasioissa tullut. Nopeaa toimintaa.

Torstaina oli surullinen päivä, mutta myös iloinenkin.. Koin pienen yllätyksen mennessäni bussiin matkatakseni kotiin!

Kerroinkin jo aiemmin, että entinen ystäväni, jonka kanssa olemme olleet riidoissa viitisen vuotta, otti aiemmin yhteyttä naamakirjassa.. Sittemmin olemme mesetelleet ja maanantaina hän kyseli tekstiviestillä olisinko alkuviikosta Raumalla.. Valitellen tulimme siihen tulokseen että emme pysty tapaamaan, hän kun lähtisi jo ke ja minä saapuisin vasta to aamulla. Noh... Bussissa maksettuani tähysin vapaata istumapaikkaa ja PAM. Siinähän hän istuskeli, tuoreen miehensä ja koiransa kanssa! :D Olin äimänä. No, bussimatka meni ihan hauskasti ja kumman hyvin saimme juttua aikaiseksi vaikka viime tapaamisesta on aikaa ja välimme katkesivat aika riitaisissa merkeissä. Minulla on kuitenkin ollut ikävä, joten olen kyllä halukas aloittamaan kaveruuden uudelleen, en kyllä kaikkea voi unohtaa mutta en alunperinkään halunnut välien katkeamista, joten.. Olen kyllä iloinen tästä! :)
Ainoa miinus matkasta tuli Raision pysäkillä kun nousin bussista pois, mielessä oli heti että "Voi vitsi, uskomatonta, tästä on pakko soittaa äidille, se ei kyllä usko!", mutta sitten hoksasin että en voi soittaa... :( Ikinä. Huoh.

Niin paljon kaikkea jäi kesken, sanomatta ja tekemättä ja en voi enää ikinä kertoa äidille mistään tai kysyä neuvoa tai mielipidettä, tietoja sukulaisista ja kuka nyt muistuttaa minua kaikkien mahdollisten ihmisten nimi- ja syntymäpäivistä?
Vaikka olenkin nyt kohta jo neljännesvuosisadan ikäinen (kuten Saoka kortissaan kirjoitti, oi kamala miltä se kuulostaa :D) niin en kuitenkaan tunne itseäni ollenkaan sen ikäiseksi että vanhempieni kuuluisi kuolla.. Ei vaan kuulu!

Ja sitten joskus jos ja kun saan lapsia! Heillä ei varmaan minun puoleltani ole lainkaan isovanhempia elossa, riippuu nyt ihan isästä. Tuntuu ihan typerältä ajatella, että omat muksut ajattelisivat että aika jolloin minun äitini on ollut elossa, on ollut jotain ESIHISTORIAA, kuin siitä olisi jo niin paljon aikaa...

Äh. Kaikenlaisia ajatuksia taas päässä. Tai toisaalta ihan hyvä, välillä on tuntunut että en ajattele asiaa tarpeeksi, pelkään että suljen sen jonnekin ja taas muutaman vuoden päästä hajoan totaalisesti kun vasta silloin tajuan asian..

Äh. Menen tyhjäämään tiskikoneen ja laittamaan pyykit kuivumaan.. Lattiaakin voisi pesaista. Ja sen kasvonaamion tehdä. Ei ajattelua. Vain toimintaa. Ah niin tervettä...