Mulla on niin ahdistunut olo. Ei jaksa eikä ennenkaikkea mikään kiinnosta. Tänään tuntui että ihmiset tunkee ihan niskassa ja on koko ajan tiellä ja edessä eikä saa ollenkaan olla rauhassa kaupassa tai kauppamatkalla. Bobin lähti pois ja appiukko sai miehen itkemään ja minut samalla. Mokoma uhkaa ajaa meidät pois koska vuokra maksettiin eilen eikä kuun alussa niin kuin kuuluisi. Ei sitä rahaa aina ole juuri sinä päivänä ja mies on kysynyt isältää lupaa siihen että vuokran saa maksaa myöhemmin ja tämä on suostunut. Mutta nyt taas kauhea sota ja painostus ja huuto.

Tuntuu että tekis mieli vetää nappeja vaan kitaan. Ehkä ei kuitenkaan. Itseasiassa tuntuu siltä että haluan syödä itseni kuoliaaksi samalla kun vaan makaan sängyssä ja luen kirjaa. Viis mistään. Ei kiinnosta. En jaksa.

Olen ihan vitun läski enkä jaksa tehdä muuta kuin itkeä ja sen jälkeen syödä lohdutukseksi pussin sipsejä. Syön jopa sellaista suklaalevitettä suoraan purkista isolla lusikalla. Salaa mieheltä aina tietysti.

Hitto mä en ole kunnossa. Kaikki tässä mättää. Mikään ei onnistu. En jaksa ajatella työnhakua saati sinne menoa, jos paikan saisin. Pakko olisi silti mennä. Ehkä se jopa auttaisi en tiedä. Masentaa ja ahdistaa ihan hirveästi.

Mulla on pää särkenyt tämän vuoden aikana niin monta kertaa että ei taatusti koko elämän aikana ennen yhteensä. Ei mulla ennen ollut pää kipeä kuin ehkä kerran vuodessa. Nyt pää on koko ajan kipeä. Verenpainekin oli hiukan koholla silloin perhesuunnitteluneuvolassa.

Mies luulee joskus että minua ei kiinnosta tämä tilanne ja etten stressaa. En jaksa stressata, mukamas. Tai siis olo on sellainen että en muka jaksa. Mutta silti pää särkee useammin kuin ikinä. En ole taas syönyt kunnon ruokaa kuin viimeksi silloin kuin Katja oli täällä kylässä, silloin syötiin perunaa ja porkkanalettuja. Sen jälkeen lettuja silloin tällöin. Perunaa en ole melkein katsonutkaan.

Ei kiinnosta siivota eikä mitään. Tiskaan pakosta silloin kun kaikki, siis aivan kaikki, astiat on lojuneet altaassa jo viikon pari. Imuria ei lattiat ole nähneet vieläkään. Ei kiinnosta. Pölyt juhlii nurkissa ja lattialla on likatahroja. Pyykkiä jaksan just pestä. Omat pikkupyykitkin on käsipesuna muka hirveen iso homma.

Olen vaan väsynyt ja läski enkä halua tehdä muuta kuin olla ja lukea ja mässätä ja unohtaa kaiken muun.