Kyllä osaa pientä ihmistä stressata tuommoinen pääkaupungissa käyminen. :D Sain untakin aika hyvin viimeyönä, kun olin väsy päivän jutuista.

Lähdin bussilla 10.30 kohti Helsinkiä ja olin perillä hiukan ennen yhtä, kiitos venäläisten turistien, jotka köröttelivät viimeiset käyttöpäivänsä nähneitten bussiensa kanssa..
Jestas, tsiisös ja ohmybuddha että se Kanppi oli ISO! Siis sen piti olla linja-autoasema, eikö? Eikö? Ai eikö? Sehän oli pieni kaupunki! Bussissa aloin jo panikoida, kun hoksasin että ajamme jumalattoman ostoskeskuksen alapuolelle.... Ainakin kahdessa kerroksessa bussilaitureita maan alla, jotain 50 kappaletta niitäkin, ja siinä päällä ostoskeskus joka oli varmaan viisikerroksinen.. Ja kaiken sen komeuden päällä vielä muutama kerrostalo, jossa on kuulemma Helsingin kalleimpia asuntoja... Se paikka oli valtava. Eihän sieltä tarvitse lähteä minnekään! Kotoa alakertaan, missä on ruokakauppaa ja vaatekauppaa ja sisustuskauppaa ja ravintolaa ja ja ja ja kaiken lisäksi vielä yhteydet muuhun suomeen! Wow. Se olis kyllä paikka mulle.
Bongasin haastattelijan heti bussista ulos astuessa ja esittäytymisten jälkeen lähdettiin hakemaan jotain ruokapaikkaa. Piti mennä Kotipizzaan (nam!) mutta siellä oli niin ruuhkaisaa ja meluista että valittiinkin sitten joku kreikkalainen ravontola (vastapäätä Indiskaa, by the way.......), missä olikin ihan hyvää paistettua lohta. Sen mitä ehdin syödä, kun selitin siinä suunapäänä vaikka mitä... :D Haastattelu siis oli koulukiusaamisesta ja minä annoin tulla asiaa. Toisaalta en kyllä vieläkään tajua, että saako siitä muka jotain  juttua aikaiseksi, mutta kai sitten. Pari juttua täytyy vielä muistaa mailailla sille haastattelijalle, jos laitetaan mukaan. Taisin olla aika voimakasääninenkin siinä... Kuuli varmaan naapuripöydätkin.. Mutkun mä olen semmonen että kun innostun niin volyymi nousee huomaamatta. Ja kaikenlisäksi siellä oli musiikkia ja pelkäsin ettei mun puhe kuulu ja kun itsellä on korvat lukossa niin ei tiedä millä volyymillä puhuu..
Siinä loppuvaiheessa haastista tuli sitten kuvaajakin paikalle ja siirtyiltiin ulkosalle kuuvaamaan. Miksi? Mulla oli nätit vaatteet päällä ja Tiian korvikset ja Pippurisen suloinen norsurintakoru ja kaikki ja nyt mikään ei näkynyt.. Paitsi korvikset. Mainosta, ole hyvä :D
Ainoa mikä näkyy on miun kylmästä punoittava naama ja piukottava takki ja ei niin uudet farkut ja kengät joiden pohjat on irtoamispisteessä.. :D Mutta Toivon että kuvaajatar teki hyvää työtä ja sai edes jonkinlaisia kuvia.. Ja annoin luvan julmettuun kuvankäsittelyyn :D Saa vaihtaa naaman ja kropan ja ja ja XP
Siinä kuvailtiin ja poseerattiin kaiken kansan ihmetellessä.. Kääks :D Nauratti välillä ihan se, kun ihmiset tuijotti ja mietti että mitä ihmettä.. Välillä istuin märällä ja kylmällä betonilaatalla (pop :D) ja välillä kumartelin (pyllistin siis) ja taivuttelin päätä marmoripylväiden vierellä... :D Tuntui Erittäin omituiselta olla kuvattavana. Kamerakammoinen minä alkoi hyytyä loppuvaiheessa pahasti. Ei oikein saanut enää muuta kuin mutristelua aikaan, vaikka kuvaaja kuinka yritti hauskuuttaa olemalla variksena ja taipumalla kukkapenkkiin... :D Oli siinä katsomista sivullisilla, voin kuvitella :D :D :D Ja kaikkien niiden 5783 kuvan ottamisen jälkeen vain yksi kuva päätynee lehteen. Siis jos sellainen onnistui. Apuva. Pyysin kuvia itsellekin, katsotaan jos saan, olisi kiva saada toisen ottamia kuvia ja vielä ulkoa, kun omat kuvat on aina jostain peilin kautta otettuja..
Tämän julkkistelun ja starailun ("olet hehkeä 23 -vuotias nainen helsingissä") jälkeen painuin harakoimaan HobbyPointtiin, kiitos kuvaajalle opastuksesta, olisin muuten lähtenyt aivan jonnekin muualle, ja olin tulla hulluksi kun siellä oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon kaikkea superihanaa tavaraa; helmiä, mosaiikkia, muoveja, nukkistavaroita (Reutteria,reutteria!!!!!! ja eurominissejä ja ja ja) maaleja ja lankoja ja kankaita ja balsaa ja koruntekovälineitä ja ja ja en edes ehtinyt katsoa koko liikettä kunnolla läpi! Ostin kummiskin jotain pientä ja sitten painuin vielä Indiskaan (jonka löysin onneksi yllättävän helposti) ja nappasin sieltäkin jotain mukaan, muunmuassa sen edellisen postauksen suloisen norsun. Loppuja ostoksia voi kiinnostuneet katsoa nukkisblogista, onpa yllättävää. :D
Sitten vain äkkiä ulos Indiskasta ja bongailemaan omaa laituria jolta pitäisi lähteä kotia kohti.. Siinä oli jo vähän hätä, kun päätin että lähden just sillä neljän bussilla ja kello alkoi jo hipsiä lähelle sitä neljää ja olin vielä jossain neljä kerrosta ylempänä kuin se samperin laituri 25. Mutta ehdin ja pääsin hengissä kotiin. Nukkuilinkin siinä bussissa Sturm und Drangin soidessa korvissa. Oltiin taas hiukan myöhässä, kiitos edelleen niiden venäläisten. Tuomiokirkon edessä oli ainakin 7 linkkua, mahtoivatkohan olla juuri niitä venäläisiä?
Kotona olin seitsemän maissa ja loppuilta menikin ostoksia katsellessa ja rauhoittuessa.

Ihan kiva reissu, vaikka nyt vietin enemmän aikaa busseissa kuin itse paikan päällä(onneksi pidän busseista). No, ensi kerralla aion olla varautunut ja ostaa koko HobbyPointin tyhjäksi ja siinä meneekin aikaa.... :D
Lisäksi menopaluu Helsinkiin on aika edullinen, 46,80e. Nyt tietysti matkani maksettiin, muutoin oliskaan sinne päässyt, mutta joskus kun on rahaa, niin ei tuo ole mikään paha summa siitä, että viettää päivän helsingissä.

Oli kiva reissu :)

EDIT: haastattelu tulee helmikuun Demiin. Saan oman kappaleeni lehteä kotiin sekä kuvia sitten kun juttu on ilmestynyt. Jej! :)