... tai sen puute. Olen ennenkin täällä puhunut siitä kuinka tunnen oloni välillä ulkopuoliseksi sisaruksieni kanssa. Mikä on siltäosin ymmärrettävää että he ovat kokonaisia sisaruksia keskenään ja minä vain puolikas. Mutta silti.

Minä tunnun monasti olevan se joka ottaa yhteyttä, ainakin veljeeni, nykyään.

Äiti soitteli tuossa aiemmin ja kertoi että veli oli soitellut... Että kuulemma aikoo mennä nyt keväällä naimisiin! Ja siis en edes tiennyt että siellä suunnalla oli seurusteltukaan... Kuulemma tämä vaimoehdokas on pitkään jo asunut veljeni luona. Aha kiva.
Sisko ja miehensä sekä joku kolmas (vaimoehdokkaan puolelta?) menevät todistajiksi. Siis onko siskonikin tiennyt asiasta? Tai siis ilmeisesti ainakin seurustelusta..

Hah, mietin että mahdetaanko saada kutsua häihin tai ylipäänsä ilmoitetaanko siitä minulle mitään... Viimeksi kun veli seurusteli, olimme taas viimeiset siitä tietämään. Kiva sitten mennä sinne uuden kumppanin luo grillijuhliin, ai että joo, mäkin tässä olen ihan tosiaan sukua... notta moi vaan....

Tekisi mieli lähettää vaikka viesti, että kiva kun mullekin kerroit. Tai joku vaivihkainen "mitäs sinne kuuluu" -viesti..

Paska.. Mies justiinsa vähän aikaa sitten kyseli veljeä metsälle (kun se muka on siitä hommasta kiinnostunut, vaikkei ikinä suostu kyllä tänne tulemaan mettälle vaikka aina (sillon kun satutaan puhumaan) valittaa siitä ettei pääse seuraan tms....) eikä mitään silloinkaan voitu mainita uudesta emännästä... Eikä se muuten silloinkaan tullut metsälle, kun oli puhe että sovitaan paremmin seuraavana päivänä puhelimitse, mutta eipä vastannut kun mies soitti eikä itse soittanut perään.

Tulee vaan niin syrjitty olo. Kun kummiskin sitä perhanan sukua ollaan niin vois edes jotain kertoa elämästään. Mutta kun mä en vissiin vaan kuulu siihen piiriin jolle mitään kerrotaan. Ei väkisin. :(