Olenkin taas ollut koko päivän yksin. Tai puolet päivästä kyllä nukuin, mutta.. Mies oli isänsä kanssa mökillä tarkistamassa jotain vesimittaria sun muuta. Tuli kotiin vasta viiden maissa.

Eilen oltiin yöllä kahteen asti miehen kavereiden kanssa Naantalin rannassa kodassa. :) Oli mukavaa. Ensin oltiin erään kaverin luona vähän aikaa ja sieltä jatkettiin rantaan. Oli semmonen "jälleennäkeminen", kun ei pitkiin aikoihin olla näkyilty. Tämä kaveri, jonka luona oltiin, oli tutustunut uuteen naiseen, ovat jotain kuukauden olleet yhdessä. Näkyi :) Tällä naisella oli todella ihana koira! Niin ylisuloinen, kuulemma vasta kahdeksankuukautinen. Niin nätti ja ystävällinen. Rakastuin ihan täysin. Siinä on koira, jonka minä haluaisin. Juuri tuollaisen. Sopivan pieni minun hallittavakseni, mutta silti näyttää isolta koiralta. Pitkät hoikat jalat, ei ole mikään ruma tylppä. Aivan ihanaihana koiraneito. Pallutin oikein työllä sitä. Tai kaikki tuntuivat palluttavan. Oikea hurmaajatar.
Kodassa minäkin jopa otin vahvempaa juomaa. Yleensähän minä en juo ollenkaan, korkeintaan pari kulausta siideriä. Nyt ajattelin ottaa jotain lämmintä ja mies ehdotti terästettyä glögiä. Punaviiniä joukossa. Oli kyllä hyvää, mutta jumalauti miten kallista! Anteeksi vain, mutta huh huh. Normaali glögimuki maksoi 6€!! Kuusi euroa! Siis sillä rahallahan saa jo viinipullon ja glöpurkin, eli montamonta mukillista enemmän. Ei ihan heti oteta uudelleen. Mutta hyvää se oli, ei maistunut viini juuri ollenkaan, enkä tullut siitä miksikään. Mutta olin silti kuitenkin "mukana joukossa", alkoholillisella juomallani.

Niin ja päivällä käytiin siellä Raumalla siskontytön synttäreillä. Plus kotona. Suvun synttärit, kaverit oli olleet jo edellispäivänä. Siskon nuorimmalla pojalla (kohta 16) oli tyttöystäväkin siinä. Heillä oli kuulemma vuosipäiväkin. Olin ihan hoona. Olen kyllä kuullut tyttöjuttuja, mutta en ole ennen nähnyt enkä tajunnut että on sama tyttö ollut jo niin kauan. Hienoa :) Toinen pojista, miehistä, lähteekin tammikuun alussa armeijaan. Huih. Isoja äijänköriläitä. Olen ylpeä täti :)
Sisko kertoili taas että äiti oli alkuviikosta törttöillyt oikein kunnolla.. Sisko oli ollut tyttärensä kanssa siellä, oli pitänyt laittaa äidille pehmennys.. No, tökötit oli saatu jotenkuten päähän, äiti oli ollut niin seis että huh huh. Siskon tyttö oli kuulemma saanut kyllä nähdä taas mammansa edustuskunnossa.. Äiti oli kuulemma kaatuillutkin siellä, eikä ollut päässyt ylös ja sisko oli saanut sitä yrittää sieltä repiä ylös ja isä oli vieressä kiljunut että ei ainakaan auta.. Loppujenlopuksi sisko oli kuulemma lähtenyt parkuen kotiin. Ei kuulemma ole ihan heti menossa eikä tasan siskontyttökään kyllä.
Veli oli kanssa käynyt siellä joku päivä ja äiti oli heti ekaksi tokaissut, että mitenkäs se uusi muija on jaksanut katella sua. Veli oli lähtenyt saman tien. Veli on pitempään jo "asustellut" Raumalla uuden naisystävän luona, tällä on kaksi lasta aiemmasta suhteesta. Vaikuttaa ihan vakavalta. Ovat lähdössä laskettelulomalle Ruotsiinkin.
Kotona minä sitten yritin vähän äitiä haukkua törttöilystään, eihän se muistanut että mitään tuollaista oli tapahtunutkaan ja ihmetteli kun ei ole siskoa näkynyt.. Joopa joo. Heti kun minä sanoin sitten että lakkaa törttöilemästä, niin alkoi miun näviminen. En osaa paistaa kanamunia, joita isä antoi mukaan, en olisi kuulemma tarvinnut joululahjojakaan, jotka he olivat ostaneet ja saatiin mukaan, korvikseni olivat rumat.. Joopa joo. Odotin itseasiassa paljon pahempaakin. Reissu oli oikein mukava siihen asti kunnes piti mennä vanhemmille. Onpa positiivista. Äiti on niin pettynyt omaan surkeaan elämäänsä, että pitää haukkua ja nälviä kaikkia muita. Eikä raukka edes taida tajuta itse pilanneensa oman sekä lastensa elämän. Kaikki muut ovat aina häntä vastaan ja hän aina tekee vain parhaansa meidän hyväksemme. Paskat. Miten joskus tekisikin mieli huidella äitiä korville ja antaa tulla kaikki yli kahdenkymmenen vuoden kärsimykset ulos. Helpottavaa varmaan hetken, mutta turhauttavaa pitkällä tähtäimellä. Se mitään tajua. Joskus mietin, että pitäisikö katkaista vaan raakasti kaikki yhteydet. Se vaan on niin vaikeaa. Lääkärikin ehdotti sitä, kun perjantaina vuodatin sille taustojani ja muuta.

Äh. Mitenkäs taas tällätavoin kääntyi valitukseksi?

Viikonloppu on kuitenkin ollut enemmän plussaa kuin miinusta.
Hyvä lisä plussalistaan on että olen taas laihtunut hiukan! Yhteensä nyt 2 kiloa! Kävin tänään puntarilla ja se näytti 78 kg! Loistavaa. Ja nyt on vielä se aika kuukaudesta ja kaksi päivää olen ollut ihan turvoksissa ja turpeana. Inhottava tunne. Mutta että menkkojen aikanakin noin "vähän". Olisikohan mahdollista oikeasti palata takaisin vanhaan painoon? 65-67 kg, niin kuin ennenkin... En kauaa ollut syömishäiriöinen, mutta kyllä vain 10 kiloa tuli lisää niin että heilahti vain. Jospa saisin pakerrettua vaikka väkisin edes siihen normaaliin painooni. Mutta jokatapauksessa, en paina enää mitään maksimaalista 80 kiloa, vaan vähemmän!
Miehelle ei saa ikinäikinä kertoa että painoin 80 kiloa jo.. Se kun silloin joskus kysyi, että joko painan yli 70 kiloa.. Minäö vain sanoin vaikeasti, että hiukan yli jo... Joopa joo.. Mutta laihdutan sitten salaa normaalipainoon... Miten mies ei muka huomaa 10 ylimääräistä kiloa? No, en kyllä minäkään tajua missä ne on, mutta... Tai onhan niitä kun vaatteista hiukan huomaa, mutta peilissä ei näy niin kovasti.. Kyllä kai 80 kiloa näyttää erilaiselta kuin 67 kiloa? Enivei, kunhan lähtee kilot pois, niin olen tyytyväinen.

218192.jpg

EDIT: Ja niin, ollaan puhuttu miehen kanssa noista saikkari ja työharjoittelukokeilu yms. -jutuista ja menen nyt ensi viikolla työkkäriin kysymään asiasta ja että paljonko siitä saa rahaa.. Ja pitäisi kai mennä sossuun kysymään lääkkeisiin maksusopimusta. Suosittelivat psykolla. Jos vaan jaksan alkaa tappelemaan niiden kanssa. Kahellaan.