Muuten on ollut muilta osin oikein mukava päivä, mutta yksi asia on varjostanut tunnelmaa... Nimittäin Bobin, minun rakas kultamuruni. Se on ollut pari päivää vähän hissukseen ja tänään huomasimme aamulla ensimmäiset oireet tasapainon heittämisestä. :( Nyt illalla ja päivän aikana muutenkin olen seuraillut murusta ja pakko se on hyväksyä, vaikken millään (!!!!!) haluaisi; Bobinin aika on kulumassa loppuun. Tasapaino heittää jo aika pahasti, ei niin pahasti kuin Harmulla ennen poisnukkumista, mutta aikalailla samoilla linjoilla. Bobin myös tuoksuu samalta kuin Harmu viimeisinä päivinään ja yrittää kovasti jostain syystä nuolla sukukalleuksiaan sillä seurauksella että kaatuu selälleen, ressu. Miten tämä voi iskeä näin nopeaan!! Pari päivää väsy ja sitten vain pam! Voi miun rakas pikku karvapalleroni! Mammas lilla mammot! Mieskin on suruissaan. Bobinin takia (se tykkää siitä kanssa yllättävän paljon ja rakkaammaksi on tullut nyt kun Bobin on ollut yksinään) ja minun, koska tietää että tämä ottaa tosi koville. Olen jo tirautellut miehen kainalossa suruitkuja. Ei tämä tästä enää kohene, ei kun tasapaino on mennyt.. Huoh. On tilattava se viimeinen lääkäriaika. En halua muruni kärsivän enemmän kuin on tarpeen. Bobinista on tullut niin niin rakas!
Miehellä on iltavuoroa nyt viikolla, keskiviikkona on vapaa... Pitää sijoittaa se aika jotenkin niin että mies pääsee mukaan, muuten on vaikeaa. Jouduin Ninni -kissani luovuttamaan yksin piikille ja se oli aikalailla rajoilla... Hyvä että kotiin pääsin tyhjän kantokopan kera.
Voi minun pikkuista miestäni. :(

219729.jpg