soljuu ohitse enkä mie huomaa mitään... Tavallaan.

Miehellä oli pitkä viikonloppu, torstaista asti vapaata ja olen ollut vähän sekaisin sen takia. Olin jo torstaina ihan perjantaissa ja sen takia unohdin mennä kouluunkin. Paskat.

En ole päässyt toteuttamaan mässäämistänikään siinä määrin kuin aikaisemmin, mikä kai on ihan hyvä.. 

Lauantaina kävivät miehen eräs kaveri tyttöystävineen meillä kahvilla ja sain taas "lievät" kompleksit siitä. Tyttöystävä kun oli kaunis ja hoikka ja pukeutunut oikein kroppaa korostavasti. Kuolailin siinä sitä täydellisyyttä ja jälkeenpäin paruin miehelle, että pitäisikö munkin olla tuollainen ja miksi en ole tuollainen ja sitä rataa. Pieni riidanpoikanen siitä tuli.

Tulipa taas jotain epämääräsitä vuodatusta.

Tänään pitäisi mennä postiin ja ruveta viemään kelaan sairauspäiväraha-anomusta. On vaan vaikea tehdä mitään. Kun haluaisin vaan olla täällä kotona ja norkoilla tekemättä yhtään mitään (ja tuntea siitä sitten syyllisyyttä).

Voi tätäkin taas.