Kyllä. Ahdistus on laantunut tasaisen tappavaksi jomotukseksi. Olen ahminut tässä viimeaikoina aivan järkyttävästi mässyä. Ihan kamalasti. Oikein yököttää. Mutta silti yhä haaveilen siitä. Ehkä pian jo tulee piste?
1074099.jpg

Lauantaina oli peijaiset. Emme olleet siellä kuin pari tuntia. Olin koko päivän masentunut ja mietin kuinka joudun siellä taas vastailemaan kysymyksiin joissa udellaan tilannetta työ- ja koulutusrintamalla. Ei oikein ole ylpeilemistä. Ja ne pari kaunista ikäistämme miehen metsästyskaverin lasta pelotti jo etukäteen. Kiehuin alemmuuskompleksissa. Lisäksi harmitti uusi mustavalkoinen hameeni (se joka heinäkuussa tms. ostettiin) jonka vetoketju ei pysynyt ylhäällä. En olisi saanut istua saati hengittää. Hermoilin sitäkin siis että saan aina olla nykimässä selän takana olevaa vetskaria ylös... Mutta onneksi mies oli pelastava enkelini tässä asiassa! Ihan nauratti loppuilta ja tuo oli kyllä päivän pelastus... Nimittäin vetoketju olikin sellaista mallia, joka ns. painetaan kiinni kun se on vedetty ylös! En ole ikinä kuullutkaan moisesta! Kyllä pysyi kiinni! Jes! Olin onnessani :)
Lisäksi huomasin hermoilleeni turhaan, sillä ne kaksi kaunotarta pysyivät poissa koko peijaisista eikä kukaan kysellyt minulta mitään. Itseasiassa harmitti hiukan kun olin nyt paremmissa ja juhlavammissa vaatteissa kuin viime kerralla. Mutta hyvä näin. Huh. Ilta meni loppujen lopuksi oikein hyvin.

Sunnuntaina piti mennä vanhusten luo, mutta se jäi. Harmitti ja harmittaa edelleen. Oltiin jo matkalla ja minulla oli viemistä mukana (kortti isälle ja lankoja äidille) ja miehen äiti oli myös autossa koska hänet piti heittää siksi aikaa kun olemme Raumalla siskonsa luo. Mutta ennen kuin olimme edes siellä niin mies totesi ettei jaksaisi mennä Raumalle asti, hän oli väsynyt viikosta ja hiukan känkkäränkkätuulella. No, minkäs minä sille sitten mahdan, miehen auto ja bensa ja jos ei jaksa niin ei kai sitten jaksa.. Soitin sitten kotiin ja pahoittelin. Olivat selvinäkin ja odottivat tuloamme. Lisäksi siellä olisi ollut minulle se Elloksen takki!!!!!! ja äidin kutomat vanttuut. Mies lupasi että mennään ensi viikonloppuna. Katsotaan.
Käytiin sitten kuitenkin siellä miehen tädin luona ja vielä sedänkin... Mynämäellä asti. Höh.

Lisäksi käytiin sunnuntaina aamulla ennen matkaan lähtöä Hong Kongissa, jossa suorastaan vuodatin kyyneliä ihanien nukkekotisettien vuoksi!! Täällä on Raijan ottamia kuvia kalusteista. Haluan ne! Kaikki! Okei, lastenhuonetavaroita en tarvitse. Mutta muut.... Oi voi. Itse nukkiskin oli ihan kiva. Erityisesti vessasetti himotti, itsellä kun on vessan lavuaari ja pönttö jotain ihan omaa designia, heh heh :D
Lisäksi tuo olohuonesetti oli oikein kutsuva.

Saattaa olla että saankin nuo itselleni joululahjaksi, sillä eilen minulle soitettiin Comfortasta, että työhaastatteluun saisin tulla. :) Olimme juuri kinastelleet miehen kanssa puhelimessa ihan turhanpäiväisestä asiasta ja olin hiukan kiukkuinen ja maassa. En ensin edes kuullut mistä nainen soitti ja jouduin kysymään asiaa ja olin kaiketi muutenkin vähän ulalla, sillä miulla ei ollut hajuakaan että olin moiseenkin paikkaan hakenut... :D Pitää hakea vähän vähempiin määriin paikkoja, niin pysyy perässä. Tuo olisi jotain hotellien ja laivojen petivaatteiden ja pyyhkeiden tms. mankelointia ja sellaista. Kuulosti ihan ok:lle. (Tosin en ole kuin varmaan kerran nähnyt mankelin käytössä.....) Torstaina aamulla on haastis. Toivottavasti olisi kiva homma ja että pääsisin sinne.
Paikka on jossain Itäkeskuksen luona, ei hajuakaan missä, olen käynyt Itäkeskuksessakin varmaan ruhtinaallisen yhden kerran... :D Mutta enköhän löydä, mies näytti kartasta ja bussi menee ihan viereen. Bussiraha on kaivettava jostain, kun kortti ei ole voimassa.

Tuli ihan hassu olo kun tuo soitto tuli... Kun tuntuu että ryömii ihan pohjalla eikä jaksa nousta enää ylös niin sitten tuleekin soitto jossa sinua siis todella "kotoa hakemalla" pyydetään melkein töihin. Sama juttu silloin sen DHL:län kanssa. Toivottavasti tämä vaan onnistuisi paremmin. Ja että palkka olisi ihan siedettävä.. Tosin mikä tahansa palkka on hyvä, kaiketi.

Mutta että tallaista tänne... Bobinia on ikävä ja tuo tyhjä kohta missä ennen oli häkki on jotenkin vaikea katsoa. *huoh* No, onneksi on kuvia ja videoita muistona.. Sekä rattopojan syömät verkkarit. <3

Kiitos muuten kaikille kommenteista, en ole jaksanut vastailla, mutta katsotaan josko tästä orientoituisi... :)

Pitäisi myös orientoitua imuroimaan, se kun on edelleen tekemättä. Kyllä jo ihan todella hävettää, kun on tässä jo varmaan useampi kuukausi mennyt imuroimatta, huh huh. Olen tietysti silpaissut harjalla pahimpia palleroita pois, mutta.... Eh.. En oikein ole ollut kodinhoidollisesti hyvin suoriutunut....

1074100.jpg