Kerään itsestäni sen verran intoa että laitan tänne edes kuvailemiani alkusyksykuvia, vaikken kirjoittaa ehkä sen enempää jaksaisikaan.


Ällöttävän ihanan näköisiä limaisia sieniä. Yöh. Mutta niin kuvauksellisia :D

Syksyisin herää eloon minun sieni-innostukseni, tai innostus kuvata niitä. Syömään en niitä edelleenkään suostu :D


Syksylläkö kaikki olisi ruskeaa, keltaista ja oranssia? Nä-ää.


Tosin ne värit ovat kyllä voitolla. Nämä söpöt ihanan väriset marjat ovat kielon marjoja. Miten en muistanutkaan että ne ovat näin herkullisen näköisiä? Ihan kuin pieniä paprikoja tai chilejä!


Aina kun olen ulkona nykyään, etsin sieniä. Oikea missio :D


Mitähän sieniä nämä ovat? Kutsun niitä itsekseni korvasieniksi, sillä nämä näyttävät enemmän korvasieniltä kuin oikeat korvasienet. Ne ovat minusta enemmänkin aivosienien näköisiä... Tai tippaleipäsienien. Siis jos kumpiakaan oikeasti olisi. :D


<3

Onneksi välillä sattuu kameran eteen muitakin kuin sieniä:


Tämä kurrenpoika -tai tyttö- oli jähmettyneenä tuohon alaoksalle ja kökki siinä vaikka kuinka kauan paikoillaan, vaikka kävin aika lähelläkin nappaamassa kuvan. Kun käännyin poistuakseni, kuulin kovan säkätyksen ja rapinaa ja kääntyessäni olikin kurre noussut kiireen kaupalla ylemmälle oksalle ja tarkasteli minua valppaasti. Tai jotain muuta, sillä ympäristön linnutkin lehahtelivat lentoon valppaan oloisina ja pari varista leijaili taivaalla. Citykettu vai pomppuun pinkaissut pupuko lie säikäyttänyt. Itse en mitään nähnyt ja eläimet kyllä olivat nähneet minut jo pitkän aikaa.

Meillä on muuten pihakurre(t) vaihtaneet sukupolvea, sillä nykyinen kurre on paljon tummempi ja hoikempi kuin aikaisempi vaaleanruskea kurre. Joka tapauksessa senkin puuhia on hauska seurailla. Kuvan kurre ei pihakurre ole, ei tuo lähimetsä kuitenkaan niin lähellä ole. Luulen pihakurren alueen rajoittuvan jonnekin tuon metsän rajalle.


Yöh kun inhoan sieniä, mutta ne vain ovat niin karmivan yököttävän kuvauksellisia.. Hauska tarkastella niitä noin kameran ja kuvien kautta. Katsokaa nyt noita kummallisia hetuloitakin, tai mitä lie ovat. Nam nam tosiaan :D


Tämmöinen sirkkakin pompiskeli metsäsäniityllä. On siis kaiketi toinen tämän kesän/syksyn sirkoista jonka olen bongannut.


Syksyyn kuuluu kyllä "perinteisten" värien joukkoon myös punainen ja sininenkin, marjoissa. Mitähän nämäkin ovat? Ovatkohan katajanmarjat jo sinisiä? Pitääpä mennä tutkimaan. Samoin tammenterhojen tilanne..


Yleensä muistan mistä minkäkin kuvan olen ottanut, mutta näistä en saa päähäni että missä nämä sijaitsivat.. Kummallista. Joka tapauksessa on otettu samalla kertaa kuin ylemmät marjakuvatkin..
Yhteensähän tässä on ainakin kolmen reissun kuvia.

Ulkoilu ja kuvailu ovatkin olleet viimeisinä parina viikkona aika tärkeitä, olen kaivannut omaa rauhaa ja rauhoittumista luonnossa. On ollut kaikenlaista henkilökohtaista menossa, josta en ainakaan vielä täällä jaksa kirjoittaa. Ehkä myöhemmin. Onneksi on sentään eräs kaveri, jolle voi puhella. Kiitoksia vain kuuntelemisesta sinne :) Helpottaa kun saa jollekin jauhaa asioita ja sitten nauraakin niille samalla.

Päivä 31: kuva lempipaikastasi. No, itseasiassa voisin yleistää tämän ja kirjoittaa tähän että luonto. Tosin olen niin kaupunkilainen, että luonnossa oleilun jälkeen on kiva päästä kotiin, juoda kuppi teetä ja tietää päässeensä pois kaikenmaailman ötököiden joukosta... :D Siinä suhteessa esim. mökki ei ole minulle "koti" tai kodin jatke, siellä en osaa rentoutua. Ulkona voin sielläkin könytä vaikka missä, mutta sen jälkeen haluaisin "puhtaaseen" kotiin, jossa tiedän olevani suht turvassa kaikenmaailman höntiäisiltä.... (niistä puheenollen mies juuri viestitti että oli törmännyt kamalaan hirvikärpäsparveen ja lupasi tuoda muutaman huomenna minulle näytiksi.. no ei kiitos hyi olkoon!)
Tästä voisi kyllä jatkaa myös lempipaikaksi kodin.. ja vaikka sängyn :D Ja sohvan... Mutta olkoon nyt tuo luonto kuitenkin. Varauksella ;D