Kirjoitin jo aiemmin päivällä hyvän matkaa kuulumisia ja vähän äkäiseen sävyynkin, mutta kone mokoma sammui ja sinne hävisi kaikki kirjoitukseni. Ehkä se katsoi parhaaksi sammua ennen kuin sauhuavat sormeni polttaisivat koko näppäimistön, sen verran äkäisenä kirjoitin! Tosin taitaa nytkin pikkuhiljaa nousta ärtymys kun miettii mitä pitäisi kirjoitella.

Oltiin juuri siis päivällä riidelty miehen kanssa, vihdoin ja viimein pärähdin sille kun tuntuu että kaikki on nykyään huonosti enkä minä osaa mitään ja en muka edes stressaa mistään, toisin kuin mies joka on naama väärällään joka armas päivä. Suutuin vaan niin kovasti kun se alkoi hääräämään ja siivoamaan kamppeita piiloon kun joku sen metsästyseuran kaveri oli tulossa käymään äkkiseltään ja se siirteli mun tavaroita minne sattui ja hoki koko ajan että siirrätkö nuo vaatteet pois tuosta tuolin selältä ja siirrätkö noi roinat tuosta pois (nukkiskamani on okei, ehkä vähän, pisin poikin kämppää) ja ja ja ja sama homma aina minuutin välein. Lopulta kirahdin että "anna mun olla" ja mies lähti äkeänä kuskaamaan lehtiä roskiin ja hakemaan kaupasta pullaa. Hitto, kun kaikki on muka huonosti (siis okei, mähän se pessimisti tässä kämpässä olen, eikö?) kun ei ole rahaa ja mulla ei ole töitä ja kämppä on likaisempi kuin jonkun työkaverin kämppä (niin by the way se työkaverisi on siisti jätkä, käy pesulla varmaan joka päivä ja luultavasti pesee kätensäkin tullessaan töistä (siis pesee hyvin) ja ei jätä vaatteita lojumaan jonnekin.... ja siis meillä ei toki ole likaisten käsien jälkiä pisin kämppää eikä jokaisen oven kahvan ympärystä musta.... Köhköh!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ja kaikenlisäksi pitäisi olla koko ajan vastaamassa miehen puspus tai kulti -juttuihin tai olla lähellä. En mä koko ajan jaksa mussutella ja pallutella. Mä haluan omaa rauhaakin! Ja okei, myönnän että puuhaan aika paljon iltaisin nukkisjuttuja, mutta teen sen olohuoneessa juuri siksi, että voin istua miehen vieressä sohvalla enkä sen sijaan ole makkarissa yksin pipertämässä. Mutta kun sekään ei ole hyvä. ARGH!!
Ja sitten se Beretta joka sen piti saada! Siitä on tullut jo tännekin kommentteja. Kaikenkukkuraksi se homma meni vielä niin, että se pyysi multa rahaa siihen että saa maksettua ensin osan ja sitten loput joskus. Annoin 50e säästämästäni hiukan yli satasesta, jota siis säästin saadakseni maksettua ulosottoon sen opintotuen, hiukan yli 92e. Rauman menoonhan minulta olisi mennyt hiukan rahaa, mutta sen mies lupasi jo antaa minulle että sitten saan maksettua tuon. Mutta nyt se sitten joutuu maksamaan koko homman, koska lainasin sen 50 ja kävin raumalla ja vielä annoin 20 sille että saa parkkirahaa kun menee hammaslääkäriin ja osa meni sitten kauppaan. Että sillä viisiin. Miehellä on sitten taas hyvät maksut ensi tilistä, kun tili on jo nyt miinuksella varmaan satasen ja sitten se joutuu antamaan mulle tuon rahan ja lisäksi on jotain auton vakuutuksia tai jotain... Ja se jopa alentui lainaamaan isältään 200 että saa maksettua tämän kuun lainanlyhennyksen pois. Se taas tietää sitä että appiukko alkaa nalkuttaa siitä jossain vaiheessa ja mies vetää lisästressit siinä. Hitto, enkö minä muka stressaa tässä?! Olen vaan semmonen että typerästi tukahdutan kaiken tai pidän sisälläni ja sitten kun tarpeeksi ahdistellaan kaikella niin räjähdän totaalisesti.. Ja rapumaisena tyypillisesti kun suutun niin sitten kanssa suutun, eikä silloin kannata olla lähellä, sillä osaan olla todella ilkeä (kiitos kaiketi geenien, äiti kun on vittumaisuuden jumalatar) ja saatan ainakin mielessäni jopa läpsiä vihan kohdetta.

Ääh, jokohan sain purettua tuosta aiheesta hiukan fiiliksiä? Anteeksi jos on sekavaa tai rumaa kieltä.

Sitten vanhuksiin.
Olin siis maanantaina Raumalla, lähdin jo 6.40 kun äidillä oli se neurologiaika 9.30 ja Raumalta piti lähteä naapurin kyydillä kahdeksalta. No, kiitos koko yön pyryttäneen lumen oli kelit huonot ja koska lumisade jatkui vielä pitkälle päivään, niin bussi oli myöhässä n. 20 minuuttia, eli olin kotona vasta 8.15 kun piti olla jo hiukan ennen kahdeksaa. Kun juoksin pihalle niin naapurin äijä tulee vastaan ja kiljuu jotain että "et mene enää sinne sisälle, nyt lähdetään!" Äiti tulee perässä takki puoliksi maata hipoen ja tukka hapsottaen joka suuntaan ja silmät seisoen. Kiitos äiti että olit viitsinyt käydä suihkussa ja olit ollut selvänä koko viikonlopun.... Huomatkaa sarkasmini.... Hyi hitto sitä tukkaakin, hilsettä pisin poikin ja varmaan viikon vanhat lakanjämät oli kintanneet hiukset sojottamaan tupsuina mikä minnekin... Autoin sille takin päälle ja luotsasin autoon, hitto, mennään kumminkin vaikka mikä olisi... Autossa se naapuri sössötti heti mulle jotain että" jos sovitaan että kahdeksalta lähdetään niin kahdeksalta sitten lähdetään" enkä minä voinut estää itseäni tokaisemasta että "ei se sun lääkäriaikasi ole ja minkäs minä sille voin että bussi on myöhässä". Samperin äijä! Sekin on niin ällö että huhhuh. Semmonen pöhöttynyt puolikalju möhömahainen äijä joka viihtyy kännissä n. 80% ajastaan (sitäkin olen kerran kyynärpäällä huitaissut, kun ahdisteli äitiä ja yrtti sössöttää mullekin jotain).
Onneksi oli nyt selvä kun tykkää kuskata noita kun saa niiltä yleensä hyvät rahat.
Äiti sössötti koko matkan ajan kuinka hullu äijä sillä on ja miten se taas hakkasi sitä viikonloppuna ja kuinka sen uudet (ne perkeleen yli 700 euroa maksaneet lasit, jukolauta!!!!) oli nyt ihan vinossa kun isä oli mukiloinut sitä ja että ne täytyy viedä kanssa korjaukseen.. Sitten se alkoi haukkua miestä (siis mun miestä) ja kyseli että "emmä kyllä tajua miksi sä olet sen kanssa?" ja minun oli pakko tokaista siihen että "miksi sinä olet ton hullun äijän kanssa, ei mies ainakaan minua hakkaa!" Hiljeni siitä asiasta onneksi. Samperin marttyyri. "kuinka minä aina osaan valita tommoset äijät?" No vittu siksi kun rakastat olla marttyyri ja valittaa kaikesta etkä varmaan osaisi olla onnellinen jos olisit yksin ja rauhassa saati jos sulla olisi kiltti mies! Koko matkan se kärisi jotain. Ja kaiken lisäksi se unohti kuulolaitteensa kotiin, eli se ei kuullut mitään. Sairaalassa sitten luotsailin sitä sinne oikealle osastolle ja siinäkin se kärisi että minne sitä oikein viedään... Joopa joo. Oiskohan joku hullujenhuone ollu sopivampi. Löydettiin oikea paikka ja ilmoitin äidin sinne. Oltiin ihan hyvissä ajoin naapurin motkotuksista huolimatta, saatiin odotellakin ainakin vartti. Siinäkin äiti jo ehti "supista" kaikenlaista, milloin kenestäkin ohimenevästä. Ja vieressä istui joku nainen odottamassa ja siitäkin se supisi jotain että miten kuikelo se on ja "ei laaksoa ei kukkulaa" ja minä olisin motannut sen tajuttomaksi jos olisin kehdannut. Samperin juoppo.
Lääkärin luona paljastui taas mustelmainen kroppa ja lääkäri kysyi heti että mistäs nämä on tullut ja "kaulassakin on tuollainen jälki, onkos teitä kuristettu?" Äiti oli sen verran promilleissa että oli uhovaihde päällä, niin kuin oli jo tullut huomatuksi ja totesi että äijästä ne on tullu. Lääkäri kyseli siinä kaikkea ja puhui munkin kanssa kun äiti ei kerran mitään kuullut niin saatoin sanoa asioita julki, vaikka se mulkoilikin pahasti ja "mutisi" siellä tutkimuspedillä. Kuulin siinä muuten että äidillä on joku maksasairauskin ja olikos se kilpirauhasjuttuja.. Kiva kuulla tommosiakin... Siis lääkäri luki niitä äidin papereista. No eipä yllätä mikään maksasairaus, ei. Lääkäri totesi että äidin kävelyvaikeudet johtuvat alkoholin pitkästä käytöstä ja että se on yleistä alkoholisteilla ja pahenee tietysti mitä enemmän juo. No sen nyt olen tajunnutkin, aina kun on ollut parin viikon känniputki niin äiti ei pääse mihinkään ja kaikki on niiiin surkeasti ja voivoi ja sitten kun on taas rahaton kausi ja ollaan selvinä niin äiti kulkee paljon paremmin. Tosi kivaa ajatella että jotkut tietyt ihmiset näkevät heti äidistä että se on alkkis, pelkästään kävelytyylistä. No kyllä sen yleensä muutenki näkee ihan selvästi, mutta kumminkin..... Eniveis, en nyt muista kaikkea mitä siellä lääkärissä oli, mutta lopputulos on se, että äiti menee vielä raumalla johonkin aivokuvaan parin viikon päästä ja sitten lääkäri kirjoittaa sen jonkun tarvittavan lausunnon ja lähettää kotiin ja se sitten viedään kelaan ja rahaa pitäisi taas alkaa tulla. Nyt äiti on vissiin ollut jollain väliaikaisella sairaseläkkeellä ja nyt kun tuolla on käyty niin homma muuttuu vakinaiseksi.
Ai niin, jouduttiin käymään sitten vielä siellä verikokeessakin ja sitä odotellessa siinä odotushuoneessa äiti taas kerran "hiljaisesti suputteli" että "eipä käy tuotakaan naista kateeksi, kaksi muksua ja maha pystyssä".. Joopa joo. Eiköhän se nainen itse ne lapset ole itselleen halunnut.

Kotimatkalla surkuttelu jatkui ja se kertoi samoja juttuja uudelleen mitä se menomatkallakin selitti, kun ei kerran muistanut että oli ne jo puhunut.
Käytiin suoristuttamassa ne lasit, onneksi se ei maksanut mitään ja naapuri kävi sillä aikaa viinakaupassa ja osti 60 euron satsin taas juotavaa, voi elämä.. Lisäksi se sai kuskauspalkkaa 50 euroa. Toisaalta iso summa (ja ainakin pois multa) mutta toisaalta se joutui kuuntelemaan ja kattelemaan (jai haistelemaan) äitiä, että siihen suhteutettuna ois voinu saada enemmänkin, vaikka ei itekään mikään häävi tyyppi ole.

Minä sain viitisenkymppiä niiltä rahaa, en uskaltanut enempää pyytää siinä, kun isä sai semmosta postia että tunnelma jäätyi totaalisesti.... Nimittäin isä sai sakkoja äidin pahoinpitelystä (kun se on niissä kuulusteluissakin käynyt ja kaikkea). Kolmesta pahoinpitelystä vuosien 05 ja 07 aikana (siis on kai kolme kertaa sitten joutunut sinä aikana putkaan, onhan niitä pahoinpitelyjä väh. kerran viikossa) ja summana oli semmonen sulonen määrä kuin 825 euroa... Siinä on sitten makseltavaa! Ja tuskin opimme tästä paskaakaan. Paitsi ehkä sen, että akkaa pitää hakata entistä enemmän jonnekin missä ne ei näy ja hiljaisesti mieluiten. *huoh* Ja akka varmaan innokkaasti haukkuu ja nälvii miestä että se ainakin edes hiukan huitaisisi.
Huomasin heti että isä muuttui ihan totaalisesti kun se luki sen lapun. En olisi yllättynyt jos se olisi ottanut ja lähtenyt ryyppäämään jonnekin pubiin. Tosin se ois taas johtanut siihen mihin yleensä, eli että se tulee hiton kiukkuisena kotiin ja mukiloi äidin kivaan kuntoon. Taisi tajuta että ei ole kannattava veto, ettei vaan tule lisää maksua tai jotain muuta sen sijaan.

Huh huh. Nyt kyllä on pidettävä tauko ja tehtävä jotain muuta. Ei tässä hermo enää jaksa. Kirjoitan lisää jos tulee jotain mieleen.

Elämä on aina välillä niin Pop.