... matkapaniikin!!!! Lähtölaskentaan ei ole enää kuin muutama hassu päivä!

Apua. Pitää miettiä mitä mukaan ja pyykätä sen mukaan sitten vaatteita puhtaiksi.. Ja miehelle saan vahtia että on puhtaita alkkareita ja sukkia mukaan, muutenhan ne jäisi tänne likaisina lojumaan...
Pitää varmaan ostaa jotain pahoinvointiin ja mahdollisiin vatsatauteihin ja vettä on otettava mukaan ja muistettava ottaa lääkkeet ja sitä tätä.. Ja miten osaan valita oikeat vaatteet ja jalkineet, jos siellä onkin hirmukylmä? Ei luulisi, kun täälläkin alkaa jo kukoistaa, niin kai alempana jo olisi siis hiukan vielä edellä tämä homma? Pitää ostaa sateenvarjo.

Pitää perjantaina mennä vielä siihen korvanukutukseenkin ja siinä menee aikaa koko päivä... Ja pitää putsata Bobinkullanmurun häkki torstaina ja viedä se perjantai-illalla hoitolaan.. Apua, mitenkähän se pärjää? Perjantaiksi kasaantuu hirveästi kaikkea sen korvahomman takia.. Kun ei viitsi etukäteen kaikkea pakatakaan..

Ja lauantaina aamulla pitää herätä varmaan neljältä minun jo, että saan itseni kuosiin ja valmiiksi lähtöön, pakko on päästä suihkuun vielä "viimeistä kertaa", kun ei sitten tiedä miten muuten matkalla...

Minä olen ainoa nainen joukossa, apua, mä en ala jos miehet alkaa pitämään vessataukoja matkanvarrella pusikoissa, en mää osaa sitä, se on sottaista naisilla. Apua. Ja mulla alkaa loman lopussa (onneksi jo melkeen sillon kun palataan takaisin) kuukautiset.. Tahtoo kunnon vessan!

Ja miten sen appiukon kanssa kestää? Mietittiin jo pienellä pakokauhulla eilen illalla miehen kanssa, että tuleeko siitä elämän pisin viikko... (suhteen yksi koetinkivi taas... huomenna tulee muuten 3 vuotta kihloissa oloa täyteen!) KÄÄK. Miten ihmeessä me voidaan tulla viikko toimeen apen kanssa yhdessä pienessä autossa, jos ei olla nähtykään kun viimeksi.. Apua, en edes muista. Vuoteen ei olla puhuttu pakollista "Moita" enempää.. Ja yhtäkkiä pitäisi olla viikko yhdessä. Ja sitten pitää tietysti olla niiiiiiiin korrektia ja muistaa suurinpiirtein niiata aina kun puhuu apelle.. Apua... Pitää vaan yrittää olla mielinkielin.. Tai jos repäisisi ja osoittaisi että on mullakin mielipiteitä..

Mies tuumikin eilen siinä panikoidessa, että sanot vaan sitten suoraan mielipiteesi asioista... Appi kun on (olen huomannut....) silläviisiin vanhanaikainen että nainen kuuluisi toisaalta hellan eteen, mutta toisaalta pitäisi tuoda ruokaa pöytään. Jokseenkin mahdoton homma, ellei ole kokki...

Jos muutenkin panikoitututtaa matka yleensä, en ole ikinä ollut ulkomailla (!!!!!), niin sitten saa vielä miettiä appea... Uh huh.

Ai niin, ja pitää muistaa lähettää äidille äitienpäiväkortti torstaina...

1. kortti torstaina
2. lääkäri perjantaina
3. Bobinin luovutus perjantaina
4. Pakkaus perjantaina (hiukan viikolla...)

Ja vielä olisi hiukan koulua ja ja ja..

Ääk. Mies saisi tulla kotiin ja alkaa tehdä vessarempan loppua eli parit poraukset että mäkin pääseen häsäämään sen homman parissa enkä ehdi PANIKOIDA.

404129.jpg Oh, me? NO!