Ihan pirusti. Yritän olla kuin ei mitään. Yritän olla itkemättä. Suihkussa melkein itkin, mutta jätin väliin, koska silmäluomet on viimeyöltä juuri ja juuri palautumassa normaalikuosiin.. Tuli itkettyä muutama tunti.

Mies saneli puhelimitse yöllä totuuksia lisää ja aikamoisia ehtoja ja muuta..
Ettei hän ole (ei tietenkään) velvollinen maksamaan minun elämistä, eikä aio maksaa kuin oman vuokransa. Toivon, että kuitenkin maksaisi tämän kuun, koska en todellakaan saa mistään sitä rahaa kasaan!! Pakko ottaa lisää sairaslomaa, se mitä vielä on jäljellä.
En tiedä mitä tehdä, vaikka yrittäisin kuinka, en välttämättä saa töitä, mitä sitten? Mitä?

Jos mies antaa minulle kauppaan rahaa, hän saa sitten päättää mitä sillä ostetaan. Tarkoittaa kuitti tasan talteen ja loppurovot takaisin.

Minulla ei ole mitään omaa.

Pitää rukoilla, josko se suostuisi ostamaan siteitä, muuten kai sitten raavin jostain jonkun vanhan lakanan ja rupean käyttämään vaippaa.

Masentaa, vituttaa ja harmittaa.

Tiedän kyllä, että ihan oikeassahan mies on.. Mutta silti..

Olen jo pitkään miettinyt, että mitä minä sitä kiusaan ja stressaan, muutan pois. En tiedä. Mä en vaan varmaan tässä tilanteessa jaksaisi olla yksin. En tiedä. Mutta mies ansaitsisi jonkun, joka on terve, jaksaisi yrittää ja toisi rahaa taloon.

*huoh*