On se työkkäri kumma paikka.. Mikään ei ikinä kelpaa tai ole tarpeeksi. Nyt kun vein sen todistuksen opiskeluista ja koska ovat alkaneet, se ei olekaan hyvä, vaan pitää viedä opolle täytettäväksi joko lippulappunen, jossa kysytään tarkkaan, että montako tuntia viikossa on opintoja ja etc.. Siis eihän niitä tiedä! Vaihtuu joka gaaddääm jakso ja jaksossakin voi olla viikoja, jolloin on vaikka 8 tuntia ja toisella viikolla 12.. Argh.
Ja siis, en saa olla työharjoittelussa nyt ainakaan hetkeen. Tätinen tekee sen jonkun kyselyn (TAAS), notta olenko vai enkö ole ja saanko vai enkö saa... Ymmärrä niitä kaikkia kiemuroita! Ja nyt kuulemma työharjoittelussa voi olla 4-8 tuntia päivässä, kun ennen se oli ehdottomasti väh. 6 tuntia?! Siis mitä?? Koettakaa nyt päättää, hyvät ihmiset...

Sovittiin uusi aika, johon mennessä tuon lippusen hoidan täyteen ja puhuttiin myös että työkkäritäti tulisi siihen tapaamiseen, joka on minulla lekurin ja spykon kanssa ennen saikkarin loppua. Kahellaan.

Mutta argh kaikelle.

Kotiin tullessa puhuin äidin kanssa puhelimessa ja puolivälissä matkaa etusivulta minua päin kävelee joku nelikymppinen(??) mies, joka töllää minua, tölläsi ja tölläsi ja kun oltiin melkein kohdakkain, tokaisee että Päivää. No päivää päivää, katsoin vain rumasti takaisin. Siis ekaksi mää olen  puhelimessa ja tokaksi kuka hitto sää olet ja kolmanneksi, jos mua ei kattele omanikäiset jätkätkään, niin ei tartte tommosten pappojenkaan. Argh sillekin.

Miksi minä herätän kiinnostusta (on ihan tarpeeksi huomiota tästä) jossain ukoissa, enkä oman ikäisissä?

483078.jpg