On taas harvinaisen paska olo. Minä olen oikea paskapää. Paskaläjä. Kamala ihminen. Itseasiassa just nyt räkäpää mutta paskapää noin yleensäaina.

Musta on vaan tuntunut että nyt kun minä olen kipeä niin se ei ole ollenkaan niin iso juttu kuin miehen kipeänä olo. Eilenkin mies meni möläyttämään seksistä että "on se tässä pari päivää aika hiljasta ollu". ??!!! Loukkaannuinko? Arvatkaas.. Siis ensinnäkin  olen kipeä, ei voisi vähempää seksit kiinnostaa enkä kyllä jaksaisi nuhaisena fyysisesti muutenkaan ja miten mies kehtaa sanoa moista kun minä olen tässä neljä vuotta mennyt turhan monena ehtoona pöksyt märkinä nukkumaan kun miestä on väsyttänyt tai on olut pää kipeä tai ties mitä paskaa. Ja nyt sitten yhtäkkiä se on tässä josain puolen vuoden aikan innostunut asiasta ns. enemmän. Että ehkä useammin kuin kaksi kertaa kuussa. EHKÄ. Siitä mieleen, onko sillä joku fetissi läskeihin? Sillon kun olin sen normaalipainoinen 67-70 kiloa niin ei sitten millään heru ja nyt yhtäkkiä kun olen satakiloinen valas niin voi pojat. Hyi hitto. Ja muahan ei nyt ole seksi jaksanut kiinnostaa aikoihin, kun olen a) kyllästynyt siihen että vonkaaminen on turhaa ja b) olen nykyään niin läski että joudun keskittymään koko touhun ajan vain vatsan sisään vetämiseen.....
Ja taas pääasiaan eli kipeänä oloon, tänään pyysin miestä tuomaan kaupasta lisää jugurttia kun se on semmonen herkku jota ns. saa syödä ja se on helppoakin näin kipeänä. Mies soitti kaupasta että "täällä ei ole mustikkajugurttia". No minä siihen että banaania sitten (siis tietäähän se että banaani ja mustikka on ainoat jugurtit joita syön) ja mies fiskuna möläyttää että "no ajattelin vaan ettei tule sitten mitään mutinaa siitä"... Justiinsa joo. Oisikohan ollut ihan ok, että olisi kaupasta tullessaan sanonut että sori siellä ei ollut tota niin toin tätä. Se siitä.. Mutta ei.. (ja sitäpaitsi kun se on kipeä (ja muutenkin yleensä) kun minä raahaan sille mandariineja niin herra valittaa aina että ne on pahoja tai kovia tai ties mitä) Koko ajan se on jotain närkkimässä. Eilen kun mies oli metsästysseuran kokouksessa illalla, koetin hiukan jaksaa siistiä, vein olkkarin pöydän alta yli pursuavan roskiksen pois, siivosin vessan roskiksen yms. Ja olin aivan kuitti siitäkin. Jaksoin kummiskin vielä tyhjentää ja uudelleen täyttää tiskikoneen. Kun mies tulee kotiin, tämä huomaa että olkkarissa ei olekaan pöydän alla roskapussia ja minä selitän että vein sen pois kun se oli täynnä, mutta en huomannut tuoda uutta. Mies menee keittiöön ja puuhailee jotain ja olen kuulevinani roskapussien rapinaa. Luulen että mies hakee uuden roskiksen olkkariin. Kun mies tulee takaisin niin minä sitten vaan sanon että "ai etkö hakenutkaan uutta roskista", siis ihan ilman mitään kummempaa tarkoitusta tai valitusta ihan vaan random huomio. No eikö mies siitä ota nokkiinsa. Justiinsa joo......
Tänään, nyt sitten kun mies tuli kotiin sieltä metsältä (ja kaupasta) niin ensin hän esittelee kuinka sai peuranmakkaraa ja peurannakkeja ja on niin loukkaantunut kun en (EDELLEENKÄÄN) suostu syömään niitä. Sitten mokoma mutisee loukkaantuneena kuinka osti lihapiirakoitakin että minä saan sitten syödä ihanien peurannakkien kanssa niitä. Voi elämä. Mies tietää että oksennan ajatuksestakin syödä peuran, hirven tai minkään muun sellaisen lihaa. Ei todellakaan tee mieli lihapiirakkaa.. Sitten se mutisee siitä jugurtista jotain.. Minulla vaan tuli niin paha olo että silmät kyyneltyi ja pärskäytin sitten suoraan kuinka tuntuu siltä ettei minun sairastaminen ole ollenkaan niin iso juttu kuin hänen. No siitäkös herra veti herneen nenään. Painui vaan loukkaantuneena sänkyyn ja minä sitten nieleskelen kyyneliä ja menen viereen kysymään että onko siinä nyt ideaa että sinä loukkaannut siitä kun minä tunnen olevani loukkaantunut.... Sitten mies vaan möksöttää jotain että minä olen tuonut sinulle kaupasta kun olet pyytänyt ja antanut nukkua (siis ANTANUT nukkua? en siis vissiin olis saanut nukkua vaikka herra kyllä nukkuu kun on kipeä) ja palluttanut ja ja ja.. No mies palluttaa ja sössöttää aina liikaa, en voi erottaa onko jotain eroa sillä olenko kipeä vai ei.... Sitäpaitsi minua ei kiinnosta halia tms. kun olen kipeä, räkäinen ja hikinen. Hyvä kun ilkeän olla itse itseni lähellä. Mutta tätähän mies ei ymmärrä.

Ehkä minä olen sitten vain niin vihainen itselleni ja vihaan itseäni niin paljon että en vain osaa olla ilkeilemättä miehelle ja olen muutenkin niin vihainen kaikille ja kateellinen niille ihanille laihoille ja kauniille ihmisille joita haukun.

Tiedän. Paska minä. Kaikki vika on minussa, mutta kun en jaksa muuttua. Liian vaikeaa. Vois vaikka kuolla pois niin vähenis negatiivisuus maailmasta noin 50 prossaa. Vittusaatana. Sipsit ois kivoja. Perkele!