Melkein jo ajattelin että phah, vai lunta/räntää/vettä tällä viikolla, kun tänään ei ole täällä mitään tullut. Mutta nyt se sitten alkoi. Ripsii jotain epämääräistä.

Blogin päivityskin on taas jäänyt, melkein kaksi viikkoa taas kulunut ihan humpsis vaan. Voisi sanoa, että näiden kahden viikon aikana on olo ollut oikeastaan aika masentunut ja ahdistunut, rahalliset huolet taas painaa kun ei ole kurssia ja sitten on tätä selvittelyä ja kinastelua jos muutetaan Naantaliin apen taloon. Onneksi nyt on pari päivää ollut oikein kivaakin ja muuttamisesta ja sitä edeltävistä hässäköistä (talon tyhjennys ja tavaroiden jako, siivous ja remppa) on päästy aika hyvin yhteisymmärrykseen. Siis minun ja miehen kesken. Kaikenlaista turhaakin painetta on minulla kai ollut, kuten kinaa huonekaluista, mies kun haluaisi että kaikki olisi just niin kuin ennenkin (nou vei ikinä) ja vasta vähän aikaa sitten miehen siskojen äiti lausui yhden asian jonka me olimme tässä kinailussamme typerinä unohtaneet, eli että ne tavarat tosiaan jaetaan. Eli kaikki ei tule jäämään taloon millään. Minä sanon riemulla hei hei ainakin sille sohvakalustolle, mutta pelkään että se on yksi asia mitä kukaan ei halua (paitsi mies...) ja kiistaa tulee isosta ruokapöydästä ja tuoleista, jotka on todella hienot.. Mutta se nähdään sitten ajan kanssa kun on ensin ollut perunkirjoitukset isoista jutuista, sitten on perinnönjakoa noista. Ja onneksi on siskojen äiti, joka ehdotti mm. pihakirppistä ja tai pihahuutokauppaa, minua ei mies kuuntelisi..

Mutta mutta, tulipa taas kitistyä kappaleen verran tuostakin, vaikka piti vain ihan ohimennen mainita.

Isästäkin on ollut hiukan huolta, soitin viimeksi 10. päivä synttärionnittelusoiton ja sen jälkeen en ole saanut isää kiinni. Viikolla oli kaksi päivää kännykkäkin kiinni eikä edes lankapuhelimesta kukaan vastannut. Jouduin jo loppuviikosta soittamaan siskon pojalle, joka käy isän luona silloin tällöin, että onko hän kuullut mitään tai onko käynyt.. Ja oli kuulemma juuri silloin perjantaina aamupäivällä käynyt ja voi voi... Isä oli kuulemma saanut naapurilta viron tuliaisiksi jättimäisen kasan viinaa juuri silloin 10. tai 11. päivä ja oli koko viikon sitten niitä tinttaillut. Kämppä oli entistä pahemmassa kunnossa (jos vaan voi), koiranpaskaa joka puolella (voi roope!) ja makuuhuoneessa patjat pois sängystä (?) ja olohuoneen pöytää vasten oli isä ilmeisesti kaatunut sillä pöydän tavarat (se vuori) olivat pisin poikin lattiaa ja isällä on nenä osunut siihen, samoin otsa jossa oli kuulemma paha vekki ja toinen korva aivan violetti.. Voi itku. Ajattelin silloin jo että soittaakko johonkin vai ei.. Mutta ei ne sitä isää mihinkään kumminkaan saisi vietyä. Putkaan korkeintaan. Ja jos se vietäisi johonkin hoitoon niin kuolisi se sinne kun ei saa viinaa ja kuolee se kumminkin kotonakin siihen viinaan. Tai siihen kun kaatuu ja lyö päänsä. Ajattelin sitten että juokoon rauhassa. Koetin tänään taas soittaa kumpaankin puhelimeen, eikä vieläkään vastausta. Koetan taas huomenna ja jos en saa kiinni niin sitten pitää taas kysyä siskon pojalta. Huoh että pitää tällaista olla.

Sekin on tyhmää, että ajattelen että nyt se isä tietysti kuolee, kun on muutenkin tiukkaa rahasta ja millä minä sitten kustannan osani arkusta/polttohautauksesta ja ETENKIN siitä, että sinne on joku palkattava siivoamaan. Pitää vuokrata se lava sinne pihalle ja viskoa kaikki ulos ja sitten saa joku porukka siivota. Mitä sellainenkin kustantaa... Itku.

Valivali. Mutta ehkä parempi kitistä tänne kuin saada uusi nokkosihottuma. Hmh.

Jos valottaisi vähän niitä kivojakin juttuja tästä kahden viikon ajalta..


Tässä kello, jonka saimme miehen sukulaisilta lahjana kun kävivät täällä, kerroinkin jo aiemmin.


Sain naistenpäivänä miniorkidean mieheltä, samoin tuollaisen sydämen muotoisen ruukun/astian. Pelkään etten osaa hoitaa kasviparkaa oikein, kun alimmat kukinnot ovat jo hieman nuupallaan.


Huopakukka kokeilut on jatkuneet, tässä yksi ruusuhässäkkä jonka annoin työssäoppimispaikalle kun harjoittelu päättyi.


Huopia ja lankoja on tullut ostettua lisää, tuo Puro on huovuttuvaa, pitää kokeilla miten se huopuu.


Kävin kiduttamassa itseäni Naantalissa koruliikkeessä kahden uuden korvareiän verran. Oli niin halpaa verrattuna lävistäjällä käymiseen, etten voinut vastustaa, vaikka olen periaatteessa korvareiän ampumista vastaan. Mutta 5e reikä tai 35e reikä.... Daa.. :D Jos mä saan jonkun höpötiitin nyt niin säästinpä 60e... :D

Viime viikolla käytiin Desthean kanssa helmikauppa Blingissä Turussa, minä toista kertaa, Desthea ensimmäistä. Kyllä se vaan on niin karkkikauppa, ettei tosikaan.. Niillä on muuten nyt myös nettikauppa ;D

Siis niin herkkuja juttuja! Piti koko ajan jotenkin pitää takaraivossa ajatus ettei ihan hullaannu... Se olisi tuolla NIIN helppoa.

Edellispäivänä innostuin tekemään koruja, mutta kas vain, vanhoista matskuista... :D Lisäksi on kudottu ja huopaakin leikelty. Laittelen jotain kuvia omaksi postauksekseen vaikka vielä myöhemmin. :)