Työnhaku on rasittavaa. Ihan noin niin kuin yleensäkin, mutta varsinkin kun olet minä. Minä joka haluaa epätoivoisesti jaksaa aloittaa työelämän mutta en ole kuitenkaan jaksamisestani ollenkaan varma, enimmäkseen epäilevä, ja sitten kun vielä jatkuvasti lyödään ns. ovi nenän edestä kiinni, eli ei haluta oppisopimustyöntekijää, niin alkaa siinä ainakin miun voimat olla koetuksella.
Infoon eivät sitten ota. Soitin tänään ja kysyin että onko miettinyt asiaa ja näin kävi. Harmi. Olisin kyllä tosiaan halunnut sinne.

Tosin, olen huomannut, että on se työnhaku sinällään kivaa, kun aika kuluu. Voi jestas, että se kuluukin! Viime viikko meni ihan suit sait, kun olin joka päivä hakemassa paikkoja ja kun olin perjantain kotona, niin voe elämä kun se oli piiiiitkä päivä. Tuntui ihan kamalalta ja hirveän syylliseltä, kun en mennytkään mihinkään. :O

Perjantaina en mennyt mihinkään siksi että ne naiselliset vaivat alkoivat... Tai siis se kipuilu alkoi. Olen nyt parina viime kertana huomannut, että menkat alkaa siirtyä enemmän ja enemmän perjantain aamu- jatai iltapäivan puolelle alkamisen suhteen, kun ne yleensä aiemmin olivat täsmälliset ja alkoivat jossain vaiheessa aamua.. Nyt vaan ei perjantaina alkanut. Ei sitten millään. Sattui ja maha oli "täynnä". Se inhottava tunne, kun tietää että siellä sitä on, mutta se ei vaan tule ulos. Eikä vielä lauantaiaamunakaan ollut tullut. Arvatkaa oliko silloin jo raskas olo. Yritin syödä ja pomppia ja ties mitä.. :D Mies jo kyseli, että tuleeko meille vauva vai? Mie vastasin että ei tule ainakaan näillä tuntemuksilla.. Mutta silti mielessä kävi että apua, eikai? Kun onhan ihmisillä ollut kuukautisia vaikka ovatkin olleet raskaana (tätä minä en kyllä ymmärrä..) (ja ei sillä ettei lapsi olisi kiva, mutta ei nyt). No, onneksi alkoivat sitten pikkuhiljaa lauantaipäivän aikana.
Ja sitten mies vielä yltyi kiusaamaan, siis sillä tavalla. Miun teki mieli tokaista, että ei kuule kauheesti inspiroi jos kourit rintoja, kun alapää suorastaan lorisee (kun sitten kerran alkoi toimia, niin tosiaan alkoi toimia!) :D Että näin.

Tänään oli bussissa "nolo tilanne". Miulla oli ihanainen Indiskan lippikseni päässä ja bussiin tuli toinen likka samanlaisen lätsän kanssa. On se aina vähän noloa. Ainakin minusta. Jollain tavalla. Olen kerran ennenkin nähnyt toisen likan jolla oli sama lätsä, olimme valoissa vastakkaisilla puolilla, ja tietysti minulla oli oma lätsäni päässä. Siinä tulee semmonen olo, että pitäskö olla katsomatta päinkään, vai hymyillä kohdatessa ja nostaa käsi lippaan cowboy -tapaan, että tervepäterve lätsäkaima! :D

Meillä ei ole rahaa tällä hetkellä taas ollenkaan. Miulta loppuu lääkkeet huomenna ja apuaapua en halua ainakaan niitä kamalia efexor-oireita! Pakko saada lääkkeitä jostain! Vanhemmilla ei ole rahaa, kysyin jo josko maksaisivat lääkkeet, mutta kun ei ole rahaa, niin ei ole. Harmi. Täytyy keksiä jotain. Mies on jo tässä muutaman päivän stressannut taas ihan kympillä, ihan liikaa! Tiedän, että rahaa ei ole, mutta kun ei sitä mistään stressaamallakaan tule! Ja minä en rahaksi kykene muuttumaan. Ja töitä haen niin että hiki valuu. Argh. Miksei voitettu eilen lotossakaan? Semmonen ihan pikkunenkin summa olis ihan pop.

PEEK A 612609.jpg

Ps. Kohta menee jo 25 000 kävijää rikki, ellei laskuri sössi, niin kuin se on kovin monessa blogissa näkynyt tekevän... Pitäisi järjestää jokin kilpailu tai arvonta, mutta ehkä parempina varallisuusaikoina :)