että loppuviikko on nyt kyllä mennyt jokseenkin tylysti. Ensin selvisi että en saanut hakemaani työpaikkaa (ois muuten ollut just mun näköinen paikka, Muovitukku, voi vaikka hakea sivut netistä jos kiinnostaa), vaan jäin hopealle. No, ihan kiva sijoitus se sekin, mutta kyl se ykkössija ois ollu tavoitteena.
Keskiviikon ja torstain välisenä yönä en sitten saanut nukuttua melkein lainkaan ja sen tunnin minkä nukuin, näin unta että henkeä ahdisti. Heräsin sitten aamuyöstä siihen että henkeä ahdisti ihan oikeasti. Se olo sitten jatkuikin melkein koko päivän. Tais olla semmosta stressiperäistä kun rupes ehkä lievästi harmittamaan etten saanut sitä paikkaa ja mies tietty aloitti sen "harmi kun et nyt saanut sitä paikkaa, laskuja on taas vaikka kuinka, ei oo rahaa, mistä rahaa" -looruminsa. Argh. Perjantaina sitten kyrsi vielä sekin, että koko viikon mies oli puhunut menevänsä illalla siskoaan tervehtimään Turkuun, sisko kun täytti alkuviikolla 18 ja nyt sitten mentiin Turkuseen juhlistamaan. Minä pisin viikkoa vihjailin että pääsiskö mukaan, mutta ei niin ei... Vielä just ennen lähtöä eilen mies kirosi kun ei "saa ketään mukaan seuraksi" enkä siinäkään vaiheessa kelvannut mukaan.. Siskokin oli kysynyt mieheltä että mitä minä tykkään kun mies on yksin liikenteessä.. Kiva. :/ Ja kun kerran olin sopivasti masiksessa niin aloin sitten vetää hernettä nenään joka asiasta... Mies oli kysellyt siskoltaan eräästä tämän likkakaverista, että onkos se täällä ja vieläkö seukkaa sen tyypin kanssa.. Joo, kuulostaa tosi kivalle.. Tarkoitusperät oli kyllä ihan puhtaat, se tyyppi on miehen tuttavan poika, mutta silti. Kuulostaa tosi hyvälle kun ensin sisko ihmettelee että missä minä ja sitten mies kyselee toisen muijan perään... No joo, kuten sanoin, vedin palkokasvin aika syvälle.
Kotiuduttuaan mies sitten aisti (joo ja kerrankin oikein) että olin ärtsynä ja kyseli että mikä oli ja minä sitten sanoin että kun olisin ihan oikeasti halunnut mukaan. Siihen mies sitten silmät pyöreinä että oisit sanonut (!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!) ja ettei näin jälkeenpäin sitten saa syylistää.... Siis missä ne miesten korvat on?? Perseessäkö? Voi argh. No, nyt jo olen onneksi toipunut pahimmista angsteista ;D
Kaikkea tätä ei sitten enää ainakaan auttanut se, että hoksasin aamulla että tänään olisi ollut äidin synttärit. :( Totaaliunohdus minulta. Tosin, tuskinpa me oltais muutenkaan Raumalle menty, vaikka olisin muistanutkin. Argh sillekin.

MUTTA! Sitten päiväni kirkastui ihan aavistuksen verran! Neljän jäljistä (siis tänään, lauantaina!) soi puhelin, outo numero. Onneksi viitsin vastata! Soittivat VR:ltä, olin ajat sitten hakenut sinne junaemäntäkurssille, olin totaalisesti unohtanut jo koko homman.. No, haastattelu on nyt tiistaina aamulla.. Sinne vaan sitten! :) Ihan kiva homma sinänsä, mutta aika pirun pitkä aika niiltä meni ottaa yhteyttä... Oikeasti olen ihan hoona, ei mitään muistikuvaa mistään mitä siinä hakuhommassakaan luki koko kurssista.. Noloa :D
Ja haastiksesta seuraa nyt se ongelma, että apua mulla ei ole mitään haastatteluvaatteita! Kun ei mulla ole ollut ennen haastattelua tällaiselle alalle, missä on oikein työpuvut ja kaikki ja oikeen kuulkaas valtion homma! Apua, ei sinne mennä kuluneissa capreissa eikä topissa.. Kääks. Pitää mennä ostamaan joku nätti edullinen kauluspaita.. Missä mun farkut? Onko ne hyvät housut? MAHTUUKO ne enää mulle?? :D LOL. Voe perse :D

Loppuun vielä pari kuvaa ennen kuin alan panikoida ihan täysin:


Desthean tuoma tuliainen Italian reissulta. Ihkusöpö norsu! (takana Taivassalon kivilouhokselta näytekivipala)


Saunakko tuoksuineen ja kaksi ryyppyputkea :D Miehen ostaman turhukkeet mökille saunaan. Saadaan tuoksutella kiukaalta tulevia löyhähdyksiä samalla kun hörpimme putkista juotavaa :D