Paha olla. Typerää ehkä, mutta silti. Mietin jo, olisiko ollut parempi miehen mennä pikkujouluihin kuin minun kanssani peijaisiin. Minä ajattelin, että siellä olisi muutamia vanhempia ihmisiä, ja ehkä jokunen nuorempi tyttöystävineen, mutta luulin että minun ei sentään tarvitsisi koko iltaa niitä tuijotella. Mutta, kuinkas ollakaan..
Luulin tilaisuutta pieneksi, noin viitisenkymmentä ihmistä. Pihkat, likemmäs 200 ihmistä ja tilaisuus oli koulun liikuntasalissa. Pöytiä oli yli kymmenen ja juurikin sitten siinä pöydässä jossa me istuimme oli myös kolme meidän ikäistä kaunista laihaa naista, plussana edessä oleva pöytä, jossa niitä oli myös niin ikään kolme. Oikeasti, meinasi itku tulla. Minä olin koko pöydän isoin. Miksi, oi miksi pitää 50 kiloisella naisella olla kymmenen kiloa painosta rinnoissa? Muuten oli niin laiha, että oikeasti huh huh, mutta rinnat oli väh. isoa b-kuppia. Ei ole reilua. EI OLE!
Meinasin että hitto tässä edes paljon kiinnosta syödä mitään, nälkä meni sen siliän tien, mutta pakko oli jotain sitten ottaa. Ja tämä iankaikkisuuden laiha kuikeliini huiteli kaksi isoa lautasellista ruokaa kitaansa. MIKSI? Minä lihoin varmaan tuostakin lautasellisesta kilon. Se kuikka varmaan laihtui kaksi kiloa.
Vieressäni istuva likka katsoi minua niin pahasti kun istuin siihen viereen, ettei kukaan ole pitkään aikaan niin mulkaissutkaan.

Läski. LÄSKI. IHRAKASA.

233883.jpg Niin huono olla, etten osaa edes kuvailla. On vaan.

EDITTIÄ: Miksi tän infernaalisen pahan olon muistaa aina vain hetken? Kyllä paha olo voi olla muutenkin, mutta miksei tämä surkeista surkein olo voi säilyä pitempää tsempparina elämänmuutokselle? Miksi minä aina ja aina uudelleen haluan kärsiä tämän?
Miehelle kiitos väsymyksestä, muuten olisin pakottanut sen hakemaan lohdutussuklaata, typerä kun olen. Nyt ei ole onneksi mitään mässyä.

LISÄEDITTIÄ: Voiko itselleen saada kuumeen nousemaan henkisestä pahasta olosta? Minä taisin juuri tehdä niin.