Jotenkin on puhti poissa kirjoittamisen suhteen.

En jaksa miettiä tunteitani tai oloani, riittää kun tunnen ne ja tiedän niiden olevan siellä. Toisaalta kuitenkin tuntisin tarvetta purkaa oloani.

Olen nyt kuukauden sairaslomalla, terveyskeskuslääkärin toimesta näin alkuun. Tänään olin psykologilla juttelemassa, mikä oli kyllä täysin turha reissu siltä osin, että emme puhuneet juuri mistään kummoisesta. Kysyi vain että onko olo samanlainen kuin viimeksi ja sanoi, että silloin taisinkin olla aika reunalla. Niinhän olin.. Eikä olo tuosta ole juuri muuttunut, sanoin että aika vain soljuu ohi, enkä jaksa kiinnostua kovasti mistään, en ainakaan pitkäaikaisesti. Hän antoi minulle ajan sijaislääkärille ensi viikoksi, laitetaan labrajuttujakin sitten varmaan liikkeelle.
Pyysin myös todistusta Kelaa varten, siitä miksi jaksaisin käydä koulussa, mutta en töissä.
Pitää pyytää myös opolta samanlainen todistus, mutta siinä pitää lukea tiedot kursseistani ja vakuuttaa että niitä on niin vähän etteivät vaikuta mihinkään ja että voisin ehkä kyetä hoitamaan ne...

Tuo on kyllä niin puppua että.. Mie en edes ole ollut koko koulussa ollenkaan. Voih. Pitää yrittää päästä mukaan vielä vaikka ruotsin kurssille, saatan ehkä saada muut kiinni, jos opettaja suostuu. Ja torstaina alkaa tuotetiedon kurssi, hygieniapassi, siis suomeksi sanottuna. Sinne menen, se kiinnostaakin. :)

Hullu tilanne, meillä ei ole ollenkaan rahaa, Kulti antoi viimeiset rahansa, jotka riittävät kahteen edestakaiseen bussimatkaan koululle ja takaisin, sillä ei ole rahaa bussilippuun.. Minun piti tänään mennä kouluun kirjanpitoon ja tavata ruotsin opettaja ja kysyä saanko olla poissa huomenna... Voi tätä valheiden määrää, itsekään en enää pysy mukana!

En siis mennyt (tietenkään) kouluun vaan kauppaan ostamaan bussilippujen hinnalla mässyä. ;(
Mutta torstaiksi on ne bussirahat, ja ne aion käyttää siihen mihin kuuluu.
On se hyvällä mallilla kun ostan salaa vieraalla rahalla mässyä, joka on sitten pakko huidella kitaan ettei vaan jää mitään todisteita...