Joopa joo, että näin piti käydä...
Äiti soitti puoli yhdeltä päivällä ja aloitti sanoilla "arvaa mitä". No mitä? Ja pam.. Joutuvat muuttamaan pois kotoa. Asunto on omistusasunto ja omistajat haluavat myydä sen. Oikeasti voi paskit! Tässä asunnossa ne on olleet niin rauhallisesti (verraten edelliseen kaupungin asuntoon) ja maksaneet vuokran (ja muut laskutkin) koska omistaja on isän työtuttu. Ja nyt, nyt ne menevät kai taas kaupungin asuntoon.. Jos pääsevät.. Ei ainakaan kannata saman välittäjän tai minkälie kautta yrittää, mikä oli silloin edellisessä asunnossa.. Kun sinne on vieläkin maksamatta ties kuinka paljon vuokria... halua edes arvata paljonko.

Eipä tässä vielä...

Äiti soitti puoli kahdelta uudestaan: "Arvaa mitä". No? Ja sama uutinen uudelleen... Huomasin jo silloin ensimmäisellä puhelulla, että kännissä oltiin taas kuin pienet kanat. Ei ollut mitään muistikuvaa, että oli tunti sitten soittanut. Joopa joo.
Lisäksi äiti on nyt sitten ihan täpinässä, että voi voi ja mistä nyt kämppä ja pitää saada se NYT HETI ja etc.. Äiti on niiin ärsyttävä liikaa juoneena.. Ja kyllä ihan muutenkin välillä...

Siskon on pitänyt jo viimeviikosta mennä käymään siellä ja maksaa niiden laskut, isä sai kuun alusta eläkkeensä, mutta eipä kai tuo sinne mene, kun nämä ovat ryypänneet siitä asti!

Nyt illalla puoli seitsemän aikaan soitti isä ja kertoi Taas saman uutisen.... Puheli iät ja ajat jotain kännisen diipadaapaa ja minä yritin siinä sitten vastailla juu ja joo..
Sitten isä alkoi selittää salaliittoteorioita siitä miksi sisko ei ole käynyt, on kuulemma nyt sitten veljen vika, että se on jotain puhunut ja siksi ei sisko ole tullut.. Joopa joo. Kannataisko tässä näin pikkuhiljaa ennen kun kuukahtaa lopullisesti pois miettiä, että mistä ne kaikki tulemattajättämiset ja muut oikeastaan johtuu? Mutta kun heissä ei koskaan ole vikaa..
Olen taas niin kyrpiintynyt noihin kääkkiin, etten taas jaksa. Välillä tulee niitä ihan todella rumia ajatuksia mieleen, mutta antaa olla sanomati nyt.
Jos siitä olisi jotain hyötyä, olisin hakannut niiden päätä seinään jo ajat sitten. Mutta mihinkäs ihminen muuttuu.. Pahinta on että minä huomaan itsessäni ihan liikaa äitimäisiä piirteitä.

Mukavampaan aiheeseen:
Via Baltica kutsuu! Olen ihan yltiöinnoissani, siis mitä nyt uskallan, kun en vieläkään luota että pääsen mukaan ja että ollaan menossa... Vaikka appi tänään varasi lauttamatkankin jo.. Toukokuun alussa lähdetään autolla viikoksi Viroon, Latviaan ja Liettuaan ja vieraillaan myös Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä!!!! Ainakin näin tämänhetkisen suunnitelman mukaan. Olen aivan ymmyrkäisenä, en ole ikinä ollut ulkomailla, en missään ja nyt pääsen jopa Auschwitziin!!
Kaikki muu maksetaan paitsi ruoka. Pitää siis olla apelle hyvin kiitollinen ja yrittää oikein pokkuroida.. Teen vaikka mitä, jos pääsen mukaan. Yritän jopa kestää sen ettei varmaan pääse joka päivä suihkuun.. :D Apua. Se tulee varmaan olemaan vaikeinta.

Mutta nyt lopetan ja poistun surffaamaan parilla muulla sivulla...

358039.jpg but then my mother called... and called again... and then my father.... XD