Pitkästä aikaa on oikeastaan taas vähän semmoinen olo, että olis masentunut. Jotenkin vain on vaikea olla. Ärsyttävää, koska nyt pitäisi alkaa olla asiat kondiksessa, kurssi, töitä.. Mutta kun tuntuu etten sopeudu normimaailmaan. Vihaan olla joku välimallinkappale, ihan kaikessa, tässäkin. Argh. Nyt pitäisi jostain repiä tsemppi jaksaa. Ehkä tämä on vaan jotain syysmasennusta? Varsinkin kun aletaan olemaan jo siinä vaiheessa, että ne kauniit syysvärit on enemmänkin siellä maassa ja puut on vaan masentavia rankoja. Ja on pimiää. Onneksi on kynttilät! Ja ilma on pakkasella ja kirpeää, mikä kyllä toisaalta on mukavaakin, ainakin aurinkoisena päivänä. Kuten tänään. Vaikka välillä kyllä oli pimeämpääkin ja SATOI ENSIMMÄISET hiutaleet. Sulihan ne tietysti jo ennen kuin maahan koskivat, mutta silti.

Ehkä on vähän down olo siksi, kun olen ollut aika paljon nyt kotona yksikseni, vaikka siitä pidänkin, ei siinä mitään. Useimmiten oikein odotan että saan olla rauhassa. Nyt vaan ei tunnu kivalta. Mies oli viikonloppuna Raasissa kurssilla, tosin tuli yöksi kotiin ja niin pois päin, mutta silti.. Ja nyt sillä on viikko pekkasia ja on mökillä. Tosin tulee kai huomenna illalla kotiin käymään, mutta. Hmm. Kummiskin sitten kun se on tuossa niin odotan että lähtis takaisin mökille. :D On se vaikiaa ja aina huonoa kaikki. Viuruvouru.

Mökillekin tuli tavallaan ikävä, en ole ollut siellä ikuisuuksiin. Tosin syksyllä oli hirvikärpäset eli YÖK ja nyttemmin on mökin kansoittaneet kärpäset ja ne yököttävät vihreät hyönteiset, niitä saa kuulemma olla imuroimassa koko ajan, ja silti niitä on kuolleena pisin poikin. Ovat tulleet ensin sisälle lämpimään, sitten hakemaan nukkumapaikkaa ja heränneet kun on lämmitetty ja kuukahtaneet kun mies on invaasiosta kyllästyneenä myrkyttänyt koko tönön. Eli ei kyllä mua sinne saisi ötököitten sekaan millään, mutta silti!

Et osaa olla ärsyttävä olo. Mikään ei ole hyvin mitenkään päin. Argh. Onko mulla jotkut vaihdevuodet tai jotain? :D

Samaa valitusta voisin jatkaa loppuillan, mutta mätkäisen tähän muutaman kuvan joita olen näpsinyt silloin tällöin, ei ne nyt mitään erikoisia ole, mutta kun on tullut otetuksi niin laitetaan esiin.


Lähipuiston lammikko. Ärsyttää nuo puut, olisivat kunnolla keltaiset, mutta kun ei, ne vaan haalistuu! Olisko paljon hienompi kuva jos lehdet olis keltaiset!


Tonne olis voinu mennä meltoomaan ja sitten makaamaan.


Tämmöisen ohi kulkee jos on menossa vaikka kurssille tai kirjastoon.


Just oikea ruskean sävy.

Kun jaksais keskittyä märehtimisen sijaan esim näihin juttuihin:
- kirpeän raikas ilma
-aurinkoisen kirpeä raikas ilma
- värit
- tuoksu
- lehtien rapina kävellessä

Antakaa joku mulle tommonen. Ottaisin heti ja puristaisin! Ehkä osa masiksesta johtuu siitä että olen viime aikoina pallutellut Gosig Råttaa ja haaveillut pikkuisista karvapalleroista. Pitää varmaan mennä hakemaan Hemmo ja Tyyppi. Ei tästä muuten tuu mitään.