There are times
When we question the things we know
Never tought that the cracks
Will begin to show
Sunday - HURTS

Meikäläinen oli taas omalääkärin vastaanotolla viikolla ja päätyi siihen että on parempi jos lääkäri kirjoittaa lähetteen että pääsen juttelemaan psykologille/psykiatrille... On vaan liikaa kaikkea menossa juuri nyt.. Pikku hiljaa alkaa rakoilla tämä meikäläisen olemus.. Olisi pitänyt osata aavistaa tämä jo jokin aika sitten ja jotenkin hiljentää tahtia tai lisätä lääkitystä tai jotain, että olisi päässyt tekemästä tuota päätöstä.. Mutta kai sitä on parempi mennä jonnekin juttelemaan.. Se onkin sitten eri asia miten tämän kerron miehelle.. Ei sitä salatakaan voi/saa... Mutta mikä huoli/riita/stressi siitä sitten tulee... huoh.
Tuntuu että kaivan omaa kuoppaani tässä. Miksi olen samanlainen kuin äitini? Äitini kerjäsi pahoinpitelyä, minä ilmeisesti sitten kerjään sitä että saisin elämäni menemään mahdollisimman paljon ketuilleen... Otsikko viittaa tähän.. 
Lisäksi en edes tiedä lopulta mitä haluan loppuelämältäni... Hulluina ajatuksina pyörii mielessä että hakisin sinne mynämäelle artesaanikoulutukseen.. mutta onko minusta siihenkään? Ei varmaan ainakaan jos sinne pitäisi aina mennä bussilla ja herätä aamulla kukonlaulun aikaan.... Tiedän etten jaksaisi sitä, kun en ole aamuihminen, mikä on typerää.. Eikä oikein kiinnostaisi muuttaakaan sinne.. ei ainakaan jos olemme miehen kanssa yhdessä. Niinpä. Jos. Toisaalta mietin innoissani mahdollista muuttoa yms. mutta sitten taas toisaalta mietin millaista olisi asua yksin ja voida pitää vaikka lemmikkejä.. Olen kamala. En toisaalta kestä ajatusta nukkua loppuelämääni yksin, ilman toista siinä vierellä..(kun en usko että löydän ketään miestä parempaa, vaikka onhan hänessäkin vikansa).. mutta toisaalta. Huoh.

Viime lauantaina juuri kun olin saanut edellisen postauksen valmiiksi, soi puhelimeni. Velipuoli soitti... Ollaan oltu vihoissa/puhelakossa ainakin kaksi ja puoli vuotta.. En tiedä miksi se nyt soitti, oliko vahinko vai mitä.. Mutta juteltiin eli kinattiin siinä joku aika ja aloin tietysti siinäkin parkua.. sen jälkeenkin oli pitkään parkuolo.. En edes oikeastaan tiennyt mitä paruin, kunhan paruin.. Tuli niin paljon muistoja ja tunteita pintaan. Noh, katsotaan miten tästä eteenpäin, ollaanko oikeasti nyt puheväleissä vai oliko se vain kännisen puhetta.. Velihän oli maistissa soittaessaan. (ylläri)

Kerroinko jo että lääkäri soitti viime viikolla niistä verikokeen tuloksista? Ei mitään hälyyttävää, paitsi että parit vitamiinit oli alhaisia ja punasolut pieniä, lääkäri epäili kipeilyn seuraukseksi, minä epäilen ihan silkaksi raudanpuutteeksi. Sanoisin melkein raudanpuuteanemia, mutta hemoglobiinini oli kuulemma ihan ok, mikä oli minusta hyvin hämmästyttävää... Noh, menen nyt alkuviikosta uusiin verikokeisiin niin katsotaan mitä tulokset sanovat nyt. Loppuviikolla saan tietää.

Niin, olin lääkärissä nyt viikolla oikeastaan sen takia, että vasen silmäni on vuotanut jo kuukauden yhteen putkeen, rähminytkin hiukan. Koko ajan saa olla pyyhkimässä silmää ja ulkona olen puoleksi sokea kun koko silmä on vetinen.. Lääkäri muljautteli silmää ja ties mitä, laittoi värinestettäkin silmään jotta näkisi onko siellä naarmuja. Se oli aika metkaa, näin hetken maailman keltaisena :D Onneksi ei ollut naarmuja. Jokin silmätulehdus ehkä kai, sain tippoja. Oli muuten aika noloa lähteä vastaanotolta kun se väriaine tietysti värjäsi silmää ja sitten vielä silmän ympäryksenkin ihan kellertäväksi.. Ihan kuin olisin turpiini saanut :D

Olen koettanut hiukan piristää oloa kuljeskelemalla ulkona ja kuvaamalla.. vai pitäisikö sanoa että olen pakoillut todellisuutta harhailemalla pisin poikin... miten vain.


Mieltä parantaa myös eurolla ostettu huuhkajakortti.


Ja kolmella eurolla ostettu kivipöllö.


Sekä uusi kynsilakka. Värit ovat vähän keltaiset, kun joudun muokkaamaan asetuksia niin että saisin tuon lakan oikean väriseksi.

Miehellä on tänään saunailta seurakavereidensa kanssa. Jouduin tekemään kesken siivouksen yllättävän kävelyreissun perunakattilan kanssa, kun mies soitti ettei heille varatussa illanviettopaikassa ollut kattilaa (laittavat siellä ruokaa, saunovat ja mahdollisesti ;D nauttivat palan painiketta) ja pyysi minua tuomaan sellaisen :D


Matka kulki tämän ylikulkusillan poikki. Kuinka pimeää jo kuuden aikaan onkaan. Onneksi kaamos on jo virallisesti ohi. Ylempi jääpuikko on bongattu sillalta.
Minun tuodessa kattilaa paikanpäälle mies oli vastassa ja sanoi että koetti puhua minulle palkkioksi lonkeroa, mutta mokomilla ei sellaista juotavaa tietenkään mukana ollut. Pöh. Vaadin korvausta siivoushetkeni keskeyttämisestä.............
Paluumatkalla näin kuinka joku pulkannarujätkä teki kunniakierrosta ulkona kalsarisillaan kavereidensa seuratessa ja kuvatessa touhua videokameralla.... En katsonut tuotakaan riittäväksi korvaukseksi vaivannäöstäni. :D

Jaksan sentään vielä kylvää hymiöitä ja nauraa, vaikka olenkin vähän down, ahdistunut ja ties mitä.. Kai tämä tästä, jotenkin. Naurattaa kyllä opettajan reaktio kun kerroin että olen tälläisella mielentilalla, ja kerroin myös mistä se johtuu (oma isä, miehen isä, parisuhdeongelmat(?) yms.) Opettaja vain selitteli kaikenlaista ympäripyöreää ja sitten yhdessä vaiheessa totesi, että "pitää ajatella kaikkia vastoinkäymisiä niin että onpa kiva kun tällainenkin kokemus tuli, onpa kiinnostavaa", yms potaskaa... Hei haloo! Onpa kiva että tällainen kokemus tuli koettua kuin että minun ja miehen isä on samaan aikaan kilpasilla siitä kumpi kupsahtaa ensin! Pitäisi ajatella ennen kuin avaa suunsa.. Positiivisuudellakin rajansa.. Onneksi oma ohjaava opettajani ei ole niin taulapääoptimisti kuin toisten kurssilaisteni... Se nainen on niin vaaleanpunaisessa hattarassa, että sanoo sille mitä vaan niin vastaus on aina "onpa tosi kiva juttu, hieno juttu!!!" Esimerkkinä voin kertoa, että kurssin alussa eräs kurssitoverini oli täyttänyt ensimmäisen päivärahalappunsa ja oli laittanut siihen muuta kuin "työvoimapoliittinen koulutus" ja oli sitten paniikissa että saako rahansa vai ei.. Kertoi tämän opettajalle ihan itku kurkussa ja opettaja vaan totesi että "tosi kiva kun olet saanut sen lapun täytettyä!!" Lisätään tähän vielä yltiötyhmäpositiivinen ilme niin kaikki on täydellistä........

Okei, mutta tämä nyt ei ole oleellista :D Tulipahan hiukan edes purettua mieltä ja tiedotettua täälläkin mikä on tilanne.. Nyt menen ehkä ottamaan kolmannen kupillisen teetä tunnin sisällä...